Torstaina Surku pääsi paikkaamaan Tikkiä Jampan treeneihin. Treeniradassa oli muutama meille vaikea kohta. Hyvä, että näitäkin tulee esille treeneissä. Ongelmana oli yhteen kohtaan pakkovalssi, koska Surku ei kovinkaan hyvin tule käteen. Lähtee kyllä aina tosi hyvin poispäin takaakiertoihin ym, mutta mua kohti tuleminen onkin homma erikseen. Eli pitää harjoitella ja opettaa koiralle. Toinen ongelmallinen kohta oli okseri, etenkin kun okserilta käännyttiin. Mutta ongelma on se, että Surku ei oikein tiedä mistä kohtaa okserille kuuluu ponnistaa. Eli treenin alle sekin. Rengas tuotti ensin ongelmia. Mutta vaihdettuani toiselle puolelle ohjaamaan ei ollut ongelmaa. Kestää vedätyksen renkaalle kunhan on suora ja selkeä lähestyminen. Toiselta puolelta aluksi onnistuin aina vähän blokkaamaan suoran reitin. Eli renkaalla harjoituksia eri suunnista lähestymisiä.
Perjantaina piti vielä käydä ottamassa okseritreeniä. Eli Jampan vinkistä kolmen okserin suoraa. Parani kyllä loppua kohden, mutta tarvitsee vielä ottaa useamman kerran. Ja muistaa ainakin jokaiseen omaan treeniin laittaa okseri.
Kontaktit ahdistaa mua varmaan eniten ja alkoikin ihan vituttaa. Tähän tarttisin varmaan jonkun näkökulmaa, että mitä pitäis tehdä. *huokaus* Me ei oikein osata niitä kontakteja. Surkulle se hahmotus oikeasta paikasta on hankala ja tulee niin sikahelposti epävarmaksi jos ei tiedä tekevänsä oikein. Aalla niin haluaisin juoksukontaktin, koska muuten tulee hitaasti. Mutta se juoksemalla ponnistaa vähän turhan ylhäältä pois. Pitäisi kyllä saada joku selkeä juttu tähän, koska ei ole koirallekaan reilua tämä epäselvyys. Nyt olen viime treenit tehnyt niin, että kutsun kontaktilta pois hyvissä ajoin. Mutta aalla satunnaisesti ponnistaa liian aikaisin ja kun joutuu korjaamaan niin tulee epävarmemmin. Tää on niin vaikeeta!!! Jos jollakulla on jotain vinkkiä niin antaa tulla.
Tiuhtikin sai tehdä omia juttujaan molempina päivinä. Ollaan nyt keskitytty aika paljon pujotteluun vinokepeillä ja puomiin. Vinoilla ollaan saatu aika paljon edistymistä lyhyessä ajassa. Jo nyt muutaman treenin jälkeen kepit on aika pystyssä ja Tiuhti joutuu ihan oikeasti pujottelemaan ja keskittymään. Pikkuneiti pujottelee tosi pätevästi kohti palkkaa, eikä pahemmin välitä mun läsnäolosta. Hirveän paljon en välitä, vaikka jättääkin satunnaisesti jonkun välin pujottelematta. Palauttaa itsensä kuitenkin takaisin kun saa rytmistä kiinni. Enkä halua, että tulee epävarmaksi nyt kun kerran tuntee olevansa tosi pätevä :) Puomilla on alastulolla namialusta, jonne kiitää myös tosi pätevän oloisena :) Keinua ollaan otettu myös pari kertaa. Nyt olen laittanut keinun alle muurin tolpan, jolloin keinu ei pääse laskemaan. Muutama toisto myös, että keinu laskee vähän ja kolahtaa muurin tolppaan. Jos näin saisi tehtyä nopean keinun :)
Niin ja meinasin unohtaa, että Surku teki myös tokoa perjantaina. Ensin en meinannut tehdä omieni kanssa mitään, mutta katseltuani Lauran ja Bestiksen pätevää menoa päätin ottaa sittenkin Surkun kanssa. Ensin tunnari vain oman piilotuksena. Mutta nyt niin, että Laura toimi liikkurina ja vei kapulan. Hieman lähti kauas etsimään, mutta palasi itsenäisesti ja nenä toimi hyvin :) Sitten ahdistusliikkeet eli ruutu ja ohjattu. Ruudussa ensin purkissa muutama nakki ja merkin takana nami alustalla. Ei ongelmia. Sitten toistona tyhjään ruutuun tarkoituksena palkata kuitenkin purkin kautta, eli purkki taskussa ja sinne nakkeja ruudussa. Tässäkään ei ongelmia!! JES!! Lopuksi vielä lähetys uudestaan purkille, eikä ongelmia :) Suuremman ahdistuksen liike eli ohjattu seuraavaksi. Tässä näkyi viime kertaisen epäonnistumisten aiheuttama epävarmuus. Surku ei taaskaan oikein uskaltanut irroittautua merkiltä. Saatiin kuitenkin loppua kohden ihan hyviä onnistumisia, mutta epävarma se on. Saatiin Lauralta ihan hyvä vinkki. Eli tekee ohjatun valmiiksi yhdellä kapulalla ja sitten tulee koiran kanssa tekemään liikkeen. Surkulla kun on ongelmana viiveet, eli jos kestää liian kauan liikkurin vietyä kapulat niin ei enää muista merkin jälkeen missä ne kapulat olikaan. Ja tuolla tavalla pitäisi saada koira lähtemään merkiltä, vaikka ei olekaan nähnyt kapuloiden vientiä. Ja tietenkin treenaa myös kaikkien kapuloiden kanssa liikkurin kanssa. Tämä täytyy muistaa. Kummassakin ahdistusliikkeessä merkille menot oli tosi hyviä! Ehkä me täältä tokosuosta vielä noustaan :)
Kiitos Laura mieltä piristävistä treeneistä ja illasta :)
lauantai 21. elokuuta 2010
maanantai 16. elokuuta 2010
Onneksi on agility :)
Eilen illalla treffattiin Annan kanssa hallilla. Tiuhti teki kaksi kertaa omia juttujaan ja hyvin tekikin! Opetan sille nyt keppejä vinokepeillä. Treenikertoja on alla yhteensä kolme ja jo nyt olen saanut nostettua kepit niin ylös, että Tiuhti joutuu ihan oikeasti pujottelemaan ja keskittymään. Palkka on aina lopussa. Tiuhti ei pahemmin muhun kiinnitä huomiota vaan pujottelee vaan :) Ihana tosikko tyttö :) Toisena asiana otettiin puomia niinikään namialustalle. Ongelmana on tähän mennessä ollut esteelle meno, eli Tiuhti aina mielellään menisi ohi. Nyt on jotain loksahtanut paikoilleen kun menee hienosti esteelle miettimättä. Ja tässäkin ihanasti tuijottaa vain eteenpäin eikä välitä musta :) Otettiin puomille menoa putken kautta. Se on aivan ihana agilitykoiran alku :)
Surku teki rataa. Ongelmia lähinnä mun ohjauksen takia. Kontaktien suhteen tein taas pohdintaa, nyt on taas hetkeksi ainakin selvät sävelet :) Surkukin menee niin hienosti :) Paljon on vielä opittavaa, mutta kyllä me tästä :)
Onneksi on tosiaan agility niin sai lauantaisen ahdistuksen tilalle jotain ihan muuta :)
Surku teki rataa. Ongelmia lähinnä mun ohjauksen takia. Kontaktien suhteen tein taas pohdintaa, nyt on taas hetkeksi ainakin selvät sävelet :) Surkukin menee niin hienosti :) Paljon on vielä opittavaa, mutta kyllä me tästä :)
Onneksi on tosiaan agility niin sai lauantaisen ahdistuksen tilalle jotain ihan muuta :)
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Tokoa
Ah mikä ahdistus! Tuntuu kyllä ihan pään seinään hakkaamiselta just nyt toko Surkun kanssa.
Tuntuu, että välillä osaa ja sitten seuraavalla kerralla taas ei. Että osaa ottaa päähän tuollainen hahmotushäiriö. Ja kyllä osittain on kiinni siitä ettei koira osaa vielä kunnolla. Mutta omituista on se, että joskus osaa ihan tosi hyvin ja sitten toisinaan on aivan kuutamolla!
Päätin nyt, etten kisaa tänä vuonna tokossa. Ja treenaan sitten kun huvittaa. Nyt on turha pilata sitä ihan hyvää alkua sillä, että ohjaajalla palaa käpy. Täytyy etsiä jostain oikea ja pitkäpinnainen asenne treenaamiseen. Ja kisakalenterin katseleminen ei auta siihen pitkäpinnaisuuteen. Annetaan siis koiralle nyt aikaa, nuorihan se vasta on.
Tuntuu, että välillä osaa ja sitten seuraavalla kerralla taas ei. Että osaa ottaa päähän tuollainen hahmotushäiriö. Ja kyllä osittain on kiinni siitä ettei koira osaa vielä kunnolla. Mutta omituista on se, että joskus osaa ihan tosi hyvin ja sitten toisinaan on aivan kuutamolla!
Päätin nyt, etten kisaa tänä vuonna tokossa. Ja treenaan sitten kun huvittaa. Nyt on turha pilata sitä ihan hyvää alkua sillä, että ohjaajalla palaa käpy. Täytyy etsiä jostain oikea ja pitkäpinnainen asenne treenaamiseen. Ja kisakalenterin katseleminen ei auta siihen pitkäpinnaisuuteen. Annetaan siis koiralle nyt aikaa, nuorihan se vasta on.
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Aksaa
Eilen oli Surkun agilitytreenit. Mietin pitkään, että osallistutaanko vielä vai ei. Kun kerran antibioottikuuri jatkuu edelleen ja viime viikolla vasta ke saatiin hoitoa paiseeseen. No seurasin Surkun touhua kotona töiden jälkeen ja totesin, ettei se agility ole yhtään kummallisempaa touhua mitä kotona. Hirveää riehumista Tiuhtin kanssa ja lelujen vetämistä. Joten ei muuta kuin treenaamaan :) Eevakin naureskeli, että onpas mulla kipeän oloinen koira (tai sitten ei ;) ). Ongelma oli ensialkuun ohjaajalla saada rytmistä kiinni. Ollaan pidetty taukoa vähän aikaa agista ja se näkyi nimenomaan siinä rytmissä. Uusinnalla saatiin ohjaajakin toimimaan paremmin :) Radalla oli myös kohta, johon harjoittelin ohjausta joka ei Surkulla ole tähän mennessä toiminut. Surkulle on aina ollut vaikeaa hypätä hyppyjä ikään kuin mun taakse, kun mun hartialinja näyttää toiseen suuntaan. Nyt onnistui, joten hyvä! Ajoituksia pitää tuollaisissa vielä harjoitella, että pääsee aina vaan aikaisemmin irti seuraavaan tilanteeseen ja sitä vastoin enemmän vauhtia.
Tiuhti sai myös aksata. Otettiin ensin hallin pihalla mini-Ata. Hienosti meni. Hallissa otettiin vinokeppejä (kerta treenattu aiemmin) ja hienosti tajusi homman. Sain nostettua keppejä aika ylös jo! Fiksu tyttö :) Sitten puomia namialustalla, ei ongelmaa. Keinua en viitsinyt tällä kertaa ottaa. Lopuksi hiukan putkea ja hyppykuvioita. Tajusin jossain vaiheessa ottaa lelun palkaksi ja neitiin löytyi vähän vauhtiakin :) Hirveän mielellään alussa ohitteli siivekkeitä, mutta siitä nyt ei olla huolissaan. Tässä nyt muutenkin on aikaa vaikka millä mitalla ja otetaankin agilitya vain harvakseltaan :)
Tiuhti sai myös aksata. Otettiin ensin hallin pihalla mini-Ata. Hienosti meni. Hallissa otettiin vinokeppejä (kerta treenattu aiemmin) ja hienosti tajusi homman. Sain nostettua keppejä aika ylös jo! Fiksu tyttö :) Sitten puomia namialustalla, ei ongelmaa. Keinua en viitsinyt tällä kertaa ottaa. Lopuksi hiukan putkea ja hyppykuvioita. Tajusin jossain vaiheessa ottaa lelun palkaksi ja neitiin löytyi vähän vauhtiakin :) Hirveän mielellään alussa ohitteli siivekkeitä, mutta siitä nyt ei olla huolissaan. Tässä nyt muutenkin on aikaa vaikka millä mitalla ja otetaankin agilitya vain harvakseltaan :)
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Päivityksiä
Ruotsin reissu tuli ja meni. Nyt vain odotellaan saldoa...
Surku kävi Ristiinassa näyttelyssä heinäkuun vika päivä. Saldona hienosti valioluokan voitto ERIllä ja lopulta Suppe oli PU2 ja sai varasertin (vaikka se oikeakin olis kelvannu ;) )
2.8. Surku debytoi tokon EVLssa. Tulosta emme saaneet, mutta olen todella tyytyväinen siihen miltä homma tuntui ja näytti. Tästä on nyt hyvä jatkaa treenaamista :)
Löysin Surkulta heinäkuun viimeisellä viikolla vasemmalta puolelta leukaluun vierestä pienen patin. Ensin säikähdin ihan hirveästi, mutta päätin katsoa tilanteen. Patti kasvoi kuitenkin aika nopeaan tahtiin, joten päätin varata ajan lääkärille. Patti vain kasvoi ja kasvoi. Lekuriaika oli alunperin torstaille 5.8. Tiistai-iltana Surku ei sitten enää syönyt iltaruokaansa, joten heti keskiviikkoaamuna soitin lääkärille ja saatiin peruutusaika heti aamulle. Meille sattui huono tuuri ja eläinlääkäri oli nuori ja kokematon. Kunnollista hoitoa ei saatu, vain antibioottikuuri mukaan (kun oli kuulemma vain 15 minuutin tarkistusaika, eli ei aikaa alkaa avaamaan paisetta ja puhdistamaan...). Keskiviikkoiltana sitten töistä päästyäni piti soittaa päivystävälle eläinlääkärille, koska paise oli entisestään kasvanut ja haittasi Surkua jo aika reilusti. Päivystyksessä paise lopulta aukaistiin ja puhdistettiin. Ja kuulemma tuo ei olisi edes parantunut pelkällä kuurilla. Että näin... Onneksi päivystävä oli pätevä ja hoito hommansa. Torstaina sitten töihin muutaman tunnin yöunilla ja töistä päästyäni soitin aikaisemmalle eläinlääkäriasemalla aika kiukkuisen puhelun... Muutaman päivän piti paisetta huuhdella keittosuolalla. Lauantaiaamuna reikä oli mennyt niin tiiviisti kiinni etten enää saanut sitä auki. Toivottavasti menee nyt antibiootin avulla ohi ja tulee kuntoon. Doupattuna ollaan nyt vähän aikaa.. Onneksi Surku ei ole missään vaiheessa ollut kivulias.
Eilen juhlittiin Tikin valioitumista ja mukavaa oli :) Tikki oli kovin tyytyväinen vieraista ja niistä monista leluista :) Ja tänään käytiin katsomassa ensin agiseuran mestaruuskisoja ja sitten hurautettiin katsomaan PK SM-kisojen palkintojen jakoa. Tikin velipuoli Nero oli hienosti kaapannut jäljen mestaruuden itselleen :) Mutta ihan hirveän kuuma päivä ollut tänään. Koirat eivät tehneet mitään kummallista (kävelivät vähän) ja läähättivät tosi paljon :(
Surku kävi Ristiinassa näyttelyssä heinäkuun vika päivä. Saldona hienosti valioluokan voitto ERIllä ja lopulta Suppe oli PU2 ja sai varasertin (vaikka se oikeakin olis kelvannu ;) )
2.8. Surku debytoi tokon EVLssa. Tulosta emme saaneet, mutta olen todella tyytyväinen siihen miltä homma tuntui ja näytti. Tästä on nyt hyvä jatkaa treenaamista :)
Löysin Surkulta heinäkuun viimeisellä viikolla vasemmalta puolelta leukaluun vierestä pienen patin. Ensin säikähdin ihan hirveästi, mutta päätin katsoa tilanteen. Patti kasvoi kuitenkin aika nopeaan tahtiin, joten päätin varata ajan lääkärille. Patti vain kasvoi ja kasvoi. Lekuriaika oli alunperin torstaille 5.8. Tiistai-iltana Surku ei sitten enää syönyt iltaruokaansa, joten heti keskiviikkoaamuna soitin lääkärille ja saatiin peruutusaika heti aamulle. Meille sattui huono tuuri ja eläinlääkäri oli nuori ja kokematon. Kunnollista hoitoa ei saatu, vain antibioottikuuri mukaan (kun oli kuulemma vain 15 minuutin tarkistusaika, eli ei aikaa alkaa avaamaan paisetta ja puhdistamaan...). Keskiviikkoiltana sitten töistä päästyäni piti soittaa päivystävälle eläinlääkärille, koska paise oli entisestään kasvanut ja haittasi Surkua jo aika reilusti. Päivystyksessä paise lopulta aukaistiin ja puhdistettiin. Ja kuulemma tuo ei olisi edes parantunut pelkällä kuurilla. Että näin... Onneksi päivystävä oli pätevä ja hoito hommansa. Torstaina sitten töihin muutaman tunnin yöunilla ja töistä päästyäni soitin aikaisemmalle eläinlääkäriasemalla aika kiukkuisen puhelun... Muutaman päivän piti paisetta huuhdella keittosuolalla. Lauantaiaamuna reikä oli mennyt niin tiiviisti kiinni etten enää saanut sitä auki. Toivottavasti menee nyt antibiootin avulla ohi ja tulee kuntoon. Doupattuna ollaan nyt vähän aikaa.. Onneksi Surku ei ole missään vaiheessa ollut kivulias.
Eilen juhlittiin Tikin valioitumista ja mukavaa oli :) Tikki oli kovin tyytyväinen vieraista ja niistä monista leluista :) Ja tänään käytiin katsomassa ensin agiseuran mestaruuskisoja ja sitten hurautettiin katsomaan PK SM-kisojen palkintojen jakoa. Tikin velipuoli Nero oli hienosti kaapannut jäljen mestaruuden itselleen :) Mutta ihan hirveän kuuma päivä ollut tänään. Koirat eivät tehneet mitään kummallista (kävelivät vähän) ja läähättivät tosi paljon :(
torstai 15. heinäkuuta 2010
Haasteellista
Menomatka on jo hyvin varattuna, mutta paluumatkan saaminenkin ensi viikon loppupuolelle onkin aika haasteellista. Tykkäisin käyttää viikkaria, mutta alustavan arvion mukaiselle paluupäivälle ei oikein matkaa saakaan. Tai saisi jollain luxusluokan hytillä... Ihan siihen ei tällaisella reissulla ole kuitenkaan varaa. Siljalla olisi vielä paikkoja, mutta se onkin sitten sen satasen kalliimpi. Helsinkiin jos menisi laivalla, niin paikkojakin olisi. Se ei vain kellonajallisesti oikein sovi. Ja viikkarin Turun reitin aamulähdöt on kellonajallisesti tosi huono juttu, mutta niillä olisi tilaa. En vain yksinäni haluaisi ajella öiseen aikaan niin pitkiä matkoja. Ei tämä muuten niin stressaisi, mutta töihinkin pitäisi vielä ehtiä ;) pitää varmaan suosiolla pyytää yksi vapaapäivä lisää... Hankalaa :) Menomatkan sain oikealle päivälle ihan kärkkymällä vähän väliä varaustilannetta ja se muuttuikin koko ajan. Tuon loppuviikon varaustilanne ei vain ole muuttunut miksikään. Ja toki vielä ei pysty edes varmaksi sanomaan, koska päästään lähtemään kotiin päin. Toivottavasti asiat lutviutuu hyvin uomiinsa :) Ainakin Tikki osasi ajoittaa juoksunsa sen puolesta hyvin kohdallee, että uroksen omistajat ovat koko ensi viikon kotona :) Se tästä vielä puuttuisikin, että he olisivat jossain päin Ruotsia lomailemassa...
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Kotipihatokoa
Maanantaina ilman edes vähän viilennyttyä Surku pääsi etupihalla vähän hommiin :) Teemana edelleen ruutu ja ohjattu. Ruutuun vein taas satsin maksalaatikkoa. Ruutu veti alun toistoissa jälleen merkkiä enemmän, mutta pikkuhiljaa ymmärsi mennä merkille ihan oma-aloitteisesti ;) Surku tietää kyllä, että merkki kuuluu hommaan mukaan mutta kun sinne ruutuun pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti ;) Nyt ei ollut ruutuun lähdöissä ongelmia. Hyvin merkkaa ruudun (ja paikoitellen merkinkin) alun virittelyissä. Ohjattua tein niin, että vein kapulan ensin hakupaikalle ja sitten Surkun kanssa alkurutiinit. Ekalla toistolla meni hiukan epävarmana sinne missä ruutu oli ollut. Veikkaan ettei nähnyt kapulaa. Ensin otin oikeaa puolta niin monta toistoa, että meni sujuvasti. Sitten muutama toisto vasemmalle. Loppuun vielä merkkiä muutama kerta yksinään. Pitäisi varmaan kaivaa ne loputkin kapulat kaapista ja ottaa useammalla kapulallakin... Ollaan kyllä pahasti vaiheessa, mutta vielä ei ole mitään syytä olla menemättä kokeilemaan kehään :) Tosin jos Tikin juoksu menee normaalia rataa niin se ehtii juosta ennen tuota koetta ja paniikin tullen voin vaihtaa koiraa :)
Tokottelujen jälkeen otin takapihalla vielä pujottelua niin Surkun kuin Tikinkin kanssa. Tiksun kanssa ei muuta aksaa pääsekään ottamaan, mutta eiköhän me näilläkin pärjätä. Viime viikolla sain kuitenkin hyvin vahvistettua Tikin kontaktit kisoja silmällä pitäen.
Perjantaina on Surkulla hieronta ja samaan aikaan Tikillä on lekuriaika varattuna. Toivottavasti perjantain tulokset vahvistaa sen aikataulun mitä ollaan kasvattajan kanssa laskeskeltu. On kyllä todella vaikea ajatella ensin karsinnat ja sitten vasta astutus ym. No eiköhän viimeistään lauantaiaamuna se kisafiilis nosta päätään :) Ja nyt on varmaan hyvä sauma päästä kisaamaan rennolla fiiliksellä :) Vielä pitää miettiä miten sen lauantaiaamun oikein tekee. Ei tekisi oikein mieli pitää Tikkiä kisapaikan läheisyydessä niin pitkää aikaa ennen starttia. Mutta osaako sitä arvioida oikein, vaikka apu onkin kisapaikalla puhelimen päässä... Kunhan nyt joku varjoinen soppi löytyisi jostain...
Tokottelujen jälkeen otin takapihalla vielä pujottelua niin Surkun kuin Tikinkin kanssa. Tiksun kanssa ei muuta aksaa pääsekään ottamaan, mutta eiköhän me näilläkin pärjätä. Viime viikolla sain kuitenkin hyvin vahvistettua Tikin kontaktit kisoja silmällä pitäen.
Perjantaina on Surkulla hieronta ja samaan aikaan Tikillä on lekuriaika varattuna. Toivottavasti perjantain tulokset vahvistaa sen aikataulun mitä ollaan kasvattajan kanssa laskeskeltu. On kyllä todella vaikea ajatella ensin karsinnat ja sitten vasta astutus ym. No eiköhän viimeistään lauantaiaamuna se kisafiilis nosta päätään :) Ja nyt on varmaan hyvä sauma päästä kisaamaan rennolla fiiliksellä :) Vielä pitää miettiä miten sen lauantaiaamun oikein tekee. Ei tekisi oikein mieli pitää Tikkiä kisapaikan läheisyydessä niin pitkää aikaa ennen starttia. Mutta osaako sitä arvioida oikein, vaikka apu onkin kisapaikalla puhelimen päässä... Kunhan nyt joku varjoinen soppi löytyisi jostain...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)