Perjantaina kävin Surkun kanssa pikaisesti hallilla kontakteja treenaamassa. Vielä ei mitään suurta ahaa-elämystä saatu...
Lauantaina oli kisat Janakkalassa, agi- ja hyppyrata ja molemmat Saviojan käsialaa. Lämmittelyesteillä sain itselleni lisästressin renkaasta. Surku ei sitä yhtäkkiä osannutkaan mennä... Sain siinä ongelmaa vähän selvitettyä ja tiesin miten radalla pitää se ohjata. Agiradalta tuloksena hyl, koska otin sen tahallaan. Aalta saatiin kontaktivirhe ja en osannut tähän reagoida heti niin päätettiin jatkaa rataa. Vaikka olisi pitänyt ehdottomasti keskeyttää siihen. Mutta eipä se koira seuraavan esteen jo suoritettuaan olisi millään ymmärtänyt syytä. Puomiltakin herra päätti loikata, tosin tassut osui kontaktille. Mutta tähän se homma jäi, ei tuollaista voi katsoa enää sormien läpi. Ihan pelkkää sikailua. Muuten rata meni ihan hyvin. Yhteen kohtaan oli vähän pakko vääntää valsseja, kun en olisi sitä oikein muulla tavalla saanut menemään. Surku kun hallitsee vielä kovin vähän erilaisia ohjauskuvioita.. Toisaalta olis toivonut, että toinenkin olisi ollut agilityrata mutta toisaalta olin ihan helpottunut. Hyppyrata oli aika tiukkaan pistetty paketti ja monenlaista käännöstä. Kiva rata, mutta meille taas vähän vaikeampi. Ei mikään maailman sujuvampi suoritus, mutta ihan mukiinmenevä. Tuloksena puhdas rata ja ihanneajan alituskin, tällä sijoituttiin toiseksi. Harmittavasti osallistujia ei ollut riittävästi, että serti olisi edes meille siirtynyt. Jotenkin oli kisapäivän jälkeen vaikea olla tuloksiin tyytyväinen, vaikka nolla saatiinkin. Tiedän, että pystytään paljon parempaan. Kontaktikäyttäytyminen otti eniten päähän ja se, että rytmi oli taas kovin hakusessa. Taukoa tosin on ollut alla niin kunnon treenaamisesta kuin kisaamisestakin. Se selittää toki osan tuosta. No nyt otetaan kunnon treenikausi päälle niin eiköhän homma parane edes vähän, toivotaan ainakin! Tyytyväinen olin kuitenkin moniin asioihin, kun sain vaan ratoja vähän mielessä työstettyä. Yksi positiivinen asia oli rengas. Se siis onnistui kummallakin radalla ja hyppyradalla rengas suoritettiin kahteen otteeseen.
Sunnuntaina oli sovittu treffit hallille Annan ja Sonjan kanssa. Surku teki kontakteja (ylläri), pientä hyppykuviota ja renkaalla eri suunnista lähestymisiä. Sonjalta saatiin vinkkiä kontaktiongelmaan ja lähdetään nyt hommaa sillä työstämään. Nyt mun pitää vaan olla pitkäpinnainen ja tehdä tätä kunnolla. Hiukan suunnitellut kisat varmaan tätä sotkee, mutta ei voi mitään. Kisoista en luovu, kun niihin muutenkin päästään liian harvoin :) Mutta alkoi näyttää jo ihan lupaavalta, kun muutama toisto tehtiin Sonjan ohjeilla. Hyppykuviossa ei mitään ihmeellistä. Pitäisi rakentaa aina jotain pientä hyppyvääntöä, kun Surkun kanssa menen treenaamaan. Niin saisin ehkä vähän paremmalle tasolle meidän rytmin. Rengas olikin taas herra Hahmotushäiriölle liian vaikea. Onneksi sekin alkoi sujumaan loppua kohden. Jännä huomio on se, että Surku kyllä tietää mistä pitää hypätä. Kun sitä toruu väärästä niin se korjaa heti hyppäämällä renkaan läpi... Toinen huomio on, että lähtee niin helposti mun liikkeeseen mukaan. Oli siis yhdelläkin kertaa tähtäämässä oikeaan koloon, mutta mun liike "pakotti" hyppäämään sivusta. Omituinen tyyppi :) Mutta niin ihana kuitenkin!
Tiuhti pääsi myös sunnuntaina tekemään omia juttujaan. Aloitettiin putkilla. Kentällä oli sopivasti kaksi suoraa putkea rinnakkain. Saatiin hyvin Tiuhtille vauhtia niiden avulla ja tietty lelun käytölläkin oli oma vaikutuksensa. Tässä vaiheessa tuli Tiuhtin ensimmäiset agilityhaukahdukset :) Tehtiin puomia ja lisäksi hyppykuvioita rimojen ollessa 20 sentissä. Ekaa kertaa oli rimat ylhäällä :) Tuntui, että hiukan paremmin osasi nyt hahmottaa hypytkin. Keinua otettiin niin, että Anna piti keinua ylhäällä ja Tiuhti sai juosta päätyyn syömään namia. Keppejä otettiin jälleen vinokepeillä. Nyt oli ihan erilainen vauhti mitä aikaisemmin, hienoa! Hyvin pujotteli joka kerta oikein. Piti vielä lopuksi nostaa keppejä inan verran. Kun sekin onnistui niin lopetettiin siihen :) Hyvät treenit siis kaiken kaikkiaan sunnuntaina. Jos ei muuta niin toivo ainakin elää :)
sunnuntai 29. elokuuta 2010
tiistai 24. elokuuta 2010
Agilitypainotteista
Nyt kun kerran pidetään vähän taukoa tokosta niin ollaan tietty keskitytty agilityyn. Surkun kontaktit, tai lähinnä se A, aiheuttaa nyt ohjaajalle stressiä. Jostainhan se stressi on revittävä ;) Eli ongelma on himmailu ja steppailu. Hidastaa ja steppaa kun tekee pysäytyskontakteja, mutta juoksukontakteilla hyppää turhan ylhäältä ja on siis riskaabelia. Voi argh!! Tänäänkin pääpaino kontaktitreenillä kun hallilla poikettiin. Puomilla ja keinullahan ei itse asiassa ongelmaa ole. Olen ottanut kotipihassa ja hallilla nyt pelkälle kontaktialueelle menoa sivusta. Tokihan tämä vahvistaa sitä oikeaa pysähdyspaikkaa, mutta jotenkaan ei jaksa uskoa sen auttavan tuohon aan teputteluun... En millään haluis tehdä mitään kompromisseja, kun se ei oo mun juttu. Aluksihan Surku tuli ihan hyvin aalla nopeasti alas, mutta nyt jo pidempään takunnut. Ja en kyllä käsitä syytä. Otin myös vähän hyppyjä ja laitoin sekaan pari okseria. Niille tuli nyt lähestymisiä vähän erilaisemmista kulmista ja nyt hyppäsikin jo kivasti.
Onneksi Tiuhti oli edelleen kovin taitava (ja olihan toki Suppekin)! Tiuhti teki vähän miniminihyppyjä, puomia, putkea, keppejä ja muutaman keinun. Hienosti menee edelleen. Irtoamistreenejä sen kanssa voisi varmaan seuraavaksi alkaa tekemään. Pitää miettiä miten sitä lähtee työstämään. Ja samaa varmaan pitää tehdä supermiehenkin kanssa.
Sheltit kävi lauantaina Tanjan käsittelyssä. Surkulla ihan kunnon hieronta ja olikin lapaluiden takaa kireä. Takaosa oli nyt hyvässä kunnossa. Tuo lapaluiden kireys selittää miksi taas aristellut kylkiin koskemista normia enemmän. Surkuhan ei tykkää oikeastaan koskaan jos kylkiin koskee. Tiuhtin halusin tsekkauttaa, koska se ei mun mielestä ole käyttänyt takaosaansa niin voimakkaasti kuin pitäisi. Ja sillä olikin lantiossa vinoutta. Tanja sitä vähän käsitteli, mitä aika antoi periksi. Ja sunnuntaina huomasikin lenkillä jo eron sen liikkumisessa. Tiuhtillekin pitää varata nyt ihan oma aika niin saadaan sen lantio kuntoon. En yhtään ihmettele, että on vähän jumissa kun aina on yrittänyt pysyä aikuisten vauhdissa jo ihan omalla pihallakin. Ja useammankin kerran on tainnut pyörähtää kun on jäänyt isompien jalkoihin. Tiuhti oli kyllä sitä mieltä, että kuolema vähintään korjaa kun tuollaiseen käsittelyyn joutui. Hirmuisesti jännitti, kun ei ymmärtänyt mikä on homman nimi. No eiköhän sekin niihin totu, kun kerran Surkukin alkaa pikkuhiljaa :)
Onneksi Tiuhti oli edelleen kovin taitava (ja olihan toki Suppekin)! Tiuhti teki vähän miniminihyppyjä, puomia, putkea, keppejä ja muutaman keinun. Hienosti menee edelleen. Irtoamistreenejä sen kanssa voisi varmaan seuraavaksi alkaa tekemään. Pitää miettiä miten sitä lähtee työstämään. Ja samaa varmaan pitää tehdä supermiehenkin kanssa.
Sheltit kävi lauantaina Tanjan käsittelyssä. Surkulla ihan kunnon hieronta ja olikin lapaluiden takaa kireä. Takaosa oli nyt hyvässä kunnossa. Tuo lapaluiden kireys selittää miksi taas aristellut kylkiin koskemista normia enemmän. Surkuhan ei tykkää oikeastaan koskaan jos kylkiin koskee. Tiuhtin halusin tsekkauttaa, koska se ei mun mielestä ole käyttänyt takaosaansa niin voimakkaasti kuin pitäisi. Ja sillä olikin lantiossa vinoutta. Tanja sitä vähän käsitteli, mitä aika antoi periksi. Ja sunnuntaina huomasikin lenkillä jo eron sen liikkumisessa. Tiuhtillekin pitää varata nyt ihan oma aika niin saadaan sen lantio kuntoon. En yhtään ihmettele, että on vähän jumissa kun aina on yrittänyt pysyä aikuisten vauhdissa jo ihan omalla pihallakin. Ja useammankin kerran on tainnut pyörähtää kun on jäänyt isompien jalkoihin. Tiuhti oli kyllä sitä mieltä, että kuolema vähintään korjaa kun tuollaiseen käsittelyyn joutui. Hirmuisesti jännitti, kun ei ymmärtänyt mikä on homman nimi. No eiköhän sekin niihin totu, kun kerran Surkukin alkaa pikkuhiljaa :)
lauantai 21. elokuuta 2010
Agilitya
Torstaina Surku pääsi paikkaamaan Tikkiä Jampan treeneihin. Treeniradassa oli muutama meille vaikea kohta. Hyvä, että näitäkin tulee esille treeneissä. Ongelmana oli yhteen kohtaan pakkovalssi, koska Surku ei kovinkaan hyvin tule käteen. Lähtee kyllä aina tosi hyvin poispäin takaakiertoihin ym, mutta mua kohti tuleminen onkin homma erikseen. Eli pitää harjoitella ja opettaa koiralle. Toinen ongelmallinen kohta oli okseri, etenkin kun okserilta käännyttiin. Mutta ongelma on se, että Surku ei oikein tiedä mistä kohtaa okserille kuuluu ponnistaa. Eli treenin alle sekin. Rengas tuotti ensin ongelmia. Mutta vaihdettuani toiselle puolelle ohjaamaan ei ollut ongelmaa. Kestää vedätyksen renkaalle kunhan on suora ja selkeä lähestyminen. Toiselta puolelta aluksi onnistuin aina vähän blokkaamaan suoran reitin. Eli renkaalla harjoituksia eri suunnista lähestymisiä.
Perjantaina piti vielä käydä ottamassa okseritreeniä. Eli Jampan vinkistä kolmen okserin suoraa. Parani kyllä loppua kohden, mutta tarvitsee vielä ottaa useamman kerran. Ja muistaa ainakin jokaiseen omaan treeniin laittaa okseri.
Kontaktit ahdistaa mua varmaan eniten ja alkoikin ihan vituttaa. Tähän tarttisin varmaan jonkun näkökulmaa, että mitä pitäis tehdä. *huokaus* Me ei oikein osata niitä kontakteja. Surkulle se hahmotus oikeasta paikasta on hankala ja tulee niin sikahelposti epävarmaksi jos ei tiedä tekevänsä oikein. Aalla niin haluaisin juoksukontaktin, koska muuten tulee hitaasti. Mutta se juoksemalla ponnistaa vähän turhan ylhäältä pois. Pitäisi kyllä saada joku selkeä juttu tähän, koska ei ole koirallekaan reilua tämä epäselvyys. Nyt olen viime treenit tehnyt niin, että kutsun kontaktilta pois hyvissä ajoin. Mutta aalla satunnaisesti ponnistaa liian aikaisin ja kun joutuu korjaamaan niin tulee epävarmemmin. Tää on niin vaikeeta!!! Jos jollakulla on jotain vinkkiä niin antaa tulla.
Tiuhtikin sai tehdä omia juttujaan molempina päivinä. Ollaan nyt keskitytty aika paljon pujotteluun vinokepeillä ja puomiin. Vinoilla ollaan saatu aika paljon edistymistä lyhyessä ajassa. Jo nyt muutaman treenin jälkeen kepit on aika pystyssä ja Tiuhti joutuu ihan oikeasti pujottelemaan ja keskittymään. Pikkuneiti pujottelee tosi pätevästi kohti palkkaa, eikä pahemmin välitä mun läsnäolosta. Hirveän paljon en välitä, vaikka jättääkin satunnaisesti jonkun välin pujottelematta. Palauttaa itsensä kuitenkin takaisin kun saa rytmistä kiinni. Enkä halua, että tulee epävarmaksi nyt kun kerran tuntee olevansa tosi pätevä :) Puomilla on alastulolla namialusta, jonne kiitää myös tosi pätevän oloisena :) Keinua ollaan otettu myös pari kertaa. Nyt olen laittanut keinun alle muurin tolpan, jolloin keinu ei pääse laskemaan. Muutama toisto myös, että keinu laskee vähän ja kolahtaa muurin tolppaan. Jos näin saisi tehtyä nopean keinun :)
Niin ja meinasin unohtaa, että Surku teki myös tokoa perjantaina. Ensin en meinannut tehdä omieni kanssa mitään, mutta katseltuani Lauran ja Bestiksen pätevää menoa päätin ottaa sittenkin Surkun kanssa. Ensin tunnari vain oman piilotuksena. Mutta nyt niin, että Laura toimi liikkurina ja vei kapulan. Hieman lähti kauas etsimään, mutta palasi itsenäisesti ja nenä toimi hyvin :) Sitten ahdistusliikkeet eli ruutu ja ohjattu. Ruudussa ensin purkissa muutama nakki ja merkin takana nami alustalla. Ei ongelmia. Sitten toistona tyhjään ruutuun tarkoituksena palkata kuitenkin purkin kautta, eli purkki taskussa ja sinne nakkeja ruudussa. Tässäkään ei ongelmia!! JES!! Lopuksi vielä lähetys uudestaan purkille, eikä ongelmia :) Suuremman ahdistuksen liike eli ohjattu seuraavaksi. Tässä näkyi viime kertaisen epäonnistumisten aiheuttama epävarmuus. Surku ei taaskaan oikein uskaltanut irroittautua merkiltä. Saatiin kuitenkin loppua kohden ihan hyviä onnistumisia, mutta epävarma se on. Saatiin Lauralta ihan hyvä vinkki. Eli tekee ohjatun valmiiksi yhdellä kapulalla ja sitten tulee koiran kanssa tekemään liikkeen. Surkulla kun on ongelmana viiveet, eli jos kestää liian kauan liikkurin vietyä kapulat niin ei enää muista merkin jälkeen missä ne kapulat olikaan. Ja tuolla tavalla pitäisi saada koira lähtemään merkiltä, vaikka ei olekaan nähnyt kapuloiden vientiä. Ja tietenkin treenaa myös kaikkien kapuloiden kanssa liikkurin kanssa. Tämä täytyy muistaa. Kummassakin ahdistusliikkeessä merkille menot oli tosi hyviä! Ehkä me täältä tokosuosta vielä noustaan :)
Kiitos Laura mieltä piristävistä treeneistä ja illasta :)
Perjantaina piti vielä käydä ottamassa okseritreeniä. Eli Jampan vinkistä kolmen okserin suoraa. Parani kyllä loppua kohden, mutta tarvitsee vielä ottaa useamman kerran. Ja muistaa ainakin jokaiseen omaan treeniin laittaa okseri.
Kontaktit ahdistaa mua varmaan eniten ja alkoikin ihan vituttaa. Tähän tarttisin varmaan jonkun näkökulmaa, että mitä pitäis tehdä. *huokaus* Me ei oikein osata niitä kontakteja. Surkulle se hahmotus oikeasta paikasta on hankala ja tulee niin sikahelposti epävarmaksi jos ei tiedä tekevänsä oikein. Aalla niin haluaisin juoksukontaktin, koska muuten tulee hitaasti. Mutta se juoksemalla ponnistaa vähän turhan ylhäältä pois. Pitäisi kyllä saada joku selkeä juttu tähän, koska ei ole koirallekaan reilua tämä epäselvyys. Nyt olen viime treenit tehnyt niin, että kutsun kontaktilta pois hyvissä ajoin. Mutta aalla satunnaisesti ponnistaa liian aikaisin ja kun joutuu korjaamaan niin tulee epävarmemmin. Tää on niin vaikeeta!!! Jos jollakulla on jotain vinkkiä niin antaa tulla.
Tiuhtikin sai tehdä omia juttujaan molempina päivinä. Ollaan nyt keskitytty aika paljon pujotteluun vinokepeillä ja puomiin. Vinoilla ollaan saatu aika paljon edistymistä lyhyessä ajassa. Jo nyt muutaman treenin jälkeen kepit on aika pystyssä ja Tiuhti joutuu ihan oikeasti pujottelemaan ja keskittymään. Pikkuneiti pujottelee tosi pätevästi kohti palkkaa, eikä pahemmin välitä mun läsnäolosta. Hirveän paljon en välitä, vaikka jättääkin satunnaisesti jonkun välin pujottelematta. Palauttaa itsensä kuitenkin takaisin kun saa rytmistä kiinni. Enkä halua, että tulee epävarmaksi nyt kun kerran tuntee olevansa tosi pätevä :) Puomilla on alastulolla namialusta, jonne kiitää myös tosi pätevän oloisena :) Keinua ollaan otettu myös pari kertaa. Nyt olen laittanut keinun alle muurin tolpan, jolloin keinu ei pääse laskemaan. Muutama toisto myös, että keinu laskee vähän ja kolahtaa muurin tolppaan. Jos näin saisi tehtyä nopean keinun :)
Niin ja meinasin unohtaa, että Surku teki myös tokoa perjantaina. Ensin en meinannut tehdä omieni kanssa mitään, mutta katseltuani Lauran ja Bestiksen pätevää menoa päätin ottaa sittenkin Surkun kanssa. Ensin tunnari vain oman piilotuksena. Mutta nyt niin, että Laura toimi liikkurina ja vei kapulan. Hieman lähti kauas etsimään, mutta palasi itsenäisesti ja nenä toimi hyvin :) Sitten ahdistusliikkeet eli ruutu ja ohjattu. Ruudussa ensin purkissa muutama nakki ja merkin takana nami alustalla. Ei ongelmia. Sitten toistona tyhjään ruutuun tarkoituksena palkata kuitenkin purkin kautta, eli purkki taskussa ja sinne nakkeja ruudussa. Tässäkään ei ongelmia!! JES!! Lopuksi vielä lähetys uudestaan purkille, eikä ongelmia :) Suuremman ahdistuksen liike eli ohjattu seuraavaksi. Tässä näkyi viime kertaisen epäonnistumisten aiheuttama epävarmuus. Surku ei taaskaan oikein uskaltanut irroittautua merkiltä. Saatiin kuitenkin loppua kohden ihan hyviä onnistumisia, mutta epävarma se on. Saatiin Lauralta ihan hyvä vinkki. Eli tekee ohjatun valmiiksi yhdellä kapulalla ja sitten tulee koiran kanssa tekemään liikkeen. Surkulla kun on ongelmana viiveet, eli jos kestää liian kauan liikkurin vietyä kapulat niin ei enää muista merkin jälkeen missä ne kapulat olikaan. Ja tuolla tavalla pitäisi saada koira lähtemään merkiltä, vaikka ei olekaan nähnyt kapuloiden vientiä. Ja tietenkin treenaa myös kaikkien kapuloiden kanssa liikkurin kanssa. Tämä täytyy muistaa. Kummassakin ahdistusliikkeessä merkille menot oli tosi hyviä! Ehkä me täältä tokosuosta vielä noustaan :)
Kiitos Laura mieltä piristävistä treeneistä ja illasta :)
maanantai 16. elokuuta 2010
Onneksi on agility :)
Eilen illalla treffattiin Annan kanssa hallilla. Tiuhti teki kaksi kertaa omia juttujaan ja hyvin tekikin! Opetan sille nyt keppejä vinokepeillä. Treenikertoja on alla yhteensä kolme ja jo nyt olen saanut nostettua kepit niin ylös, että Tiuhti joutuu ihan oikeasti pujottelemaan ja keskittymään. Palkka on aina lopussa. Tiuhti ei pahemmin muhun kiinnitä huomiota vaan pujottelee vaan :) Ihana tosikko tyttö :) Toisena asiana otettiin puomia niinikään namialustalle. Ongelmana on tähän mennessä ollut esteelle meno, eli Tiuhti aina mielellään menisi ohi. Nyt on jotain loksahtanut paikoilleen kun menee hienosti esteelle miettimättä. Ja tässäkin ihanasti tuijottaa vain eteenpäin eikä välitä musta :) Otettiin puomille menoa putken kautta. Se on aivan ihana agilitykoiran alku :)
Surku teki rataa. Ongelmia lähinnä mun ohjauksen takia. Kontaktien suhteen tein taas pohdintaa, nyt on taas hetkeksi ainakin selvät sävelet :) Surkukin menee niin hienosti :) Paljon on vielä opittavaa, mutta kyllä me tästä :)
Onneksi on tosiaan agility niin sai lauantaisen ahdistuksen tilalle jotain ihan muuta :)
Surku teki rataa. Ongelmia lähinnä mun ohjauksen takia. Kontaktien suhteen tein taas pohdintaa, nyt on taas hetkeksi ainakin selvät sävelet :) Surkukin menee niin hienosti :) Paljon on vielä opittavaa, mutta kyllä me tästä :)
Onneksi on tosiaan agility niin sai lauantaisen ahdistuksen tilalle jotain ihan muuta :)
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Tokoa
Ah mikä ahdistus! Tuntuu kyllä ihan pään seinään hakkaamiselta just nyt toko Surkun kanssa.
Tuntuu, että välillä osaa ja sitten seuraavalla kerralla taas ei. Että osaa ottaa päähän tuollainen hahmotushäiriö. Ja kyllä osittain on kiinni siitä ettei koira osaa vielä kunnolla. Mutta omituista on se, että joskus osaa ihan tosi hyvin ja sitten toisinaan on aivan kuutamolla!
Päätin nyt, etten kisaa tänä vuonna tokossa. Ja treenaan sitten kun huvittaa. Nyt on turha pilata sitä ihan hyvää alkua sillä, että ohjaajalla palaa käpy. Täytyy etsiä jostain oikea ja pitkäpinnainen asenne treenaamiseen. Ja kisakalenterin katseleminen ei auta siihen pitkäpinnaisuuteen. Annetaan siis koiralle nyt aikaa, nuorihan se vasta on.
Tuntuu, että välillä osaa ja sitten seuraavalla kerralla taas ei. Että osaa ottaa päähän tuollainen hahmotushäiriö. Ja kyllä osittain on kiinni siitä ettei koira osaa vielä kunnolla. Mutta omituista on se, että joskus osaa ihan tosi hyvin ja sitten toisinaan on aivan kuutamolla!
Päätin nyt, etten kisaa tänä vuonna tokossa. Ja treenaan sitten kun huvittaa. Nyt on turha pilata sitä ihan hyvää alkua sillä, että ohjaajalla palaa käpy. Täytyy etsiä jostain oikea ja pitkäpinnainen asenne treenaamiseen. Ja kisakalenterin katseleminen ei auta siihen pitkäpinnaisuuteen. Annetaan siis koiralle nyt aikaa, nuorihan se vasta on.
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Aksaa
Eilen oli Surkun agilitytreenit. Mietin pitkään, että osallistutaanko vielä vai ei. Kun kerran antibioottikuuri jatkuu edelleen ja viime viikolla vasta ke saatiin hoitoa paiseeseen. No seurasin Surkun touhua kotona töiden jälkeen ja totesin, ettei se agility ole yhtään kummallisempaa touhua mitä kotona. Hirveää riehumista Tiuhtin kanssa ja lelujen vetämistä. Joten ei muuta kuin treenaamaan :) Eevakin naureskeli, että onpas mulla kipeän oloinen koira (tai sitten ei ;) ). Ongelma oli ensialkuun ohjaajalla saada rytmistä kiinni. Ollaan pidetty taukoa vähän aikaa agista ja se näkyi nimenomaan siinä rytmissä. Uusinnalla saatiin ohjaajakin toimimaan paremmin :) Radalla oli myös kohta, johon harjoittelin ohjausta joka ei Surkulla ole tähän mennessä toiminut. Surkulle on aina ollut vaikeaa hypätä hyppyjä ikään kuin mun taakse, kun mun hartialinja näyttää toiseen suuntaan. Nyt onnistui, joten hyvä! Ajoituksia pitää tuollaisissa vielä harjoitella, että pääsee aina vaan aikaisemmin irti seuraavaan tilanteeseen ja sitä vastoin enemmän vauhtia.
Tiuhti sai myös aksata. Otettiin ensin hallin pihalla mini-Ata. Hienosti meni. Hallissa otettiin vinokeppejä (kerta treenattu aiemmin) ja hienosti tajusi homman. Sain nostettua keppejä aika ylös jo! Fiksu tyttö :) Sitten puomia namialustalla, ei ongelmaa. Keinua en viitsinyt tällä kertaa ottaa. Lopuksi hiukan putkea ja hyppykuvioita. Tajusin jossain vaiheessa ottaa lelun palkaksi ja neitiin löytyi vähän vauhtiakin :) Hirveän mielellään alussa ohitteli siivekkeitä, mutta siitä nyt ei olla huolissaan. Tässä nyt muutenkin on aikaa vaikka millä mitalla ja otetaankin agilitya vain harvakseltaan :)
Tiuhti sai myös aksata. Otettiin ensin hallin pihalla mini-Ata. Hienosti meni. Hallissa otettiin vinokeppejä (kerta treenattu aiemmin) ja hienosti tajusi homman. Sain nostettua keppejä aika ylös jo! Fiksu tyttö :) Sitten puomia namialustalla, ei ongelmaa. Keinua en viitsinyt tällä kertaa ottaa. Lopuksi hiukan putkea ja hyppykuvioita. Tajusin jossain vaiheessa ottaa lelun palkaksi ja neitiin löytyi vähän vauhtiakin :) Hirveän mielellään alussa ohitteli siivekkeitä, mutta siitä nyt ei olla huolissaan. Tässä nyt muutenkin on aikaa vaikka millä mitalla ja otetaankin agilitya vain harvakseltaan :)
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Päivityksiä
Ruotsin reissu tuli ja meni. Nyt vain odotellaan saldoa...
Surku kävi Ristiinassa näyttelyssä heinäkuun vika päivä. Saldona hienosti valioluokan voitto ERIllä ja lopulta Suppe oli PU2 ja sai varasertin (vaikka se oikeakin olis kelvannu ;) )
2.8. Surku debytoi tokon EVLssa. Tulosta emme saaneet, mutta olen todella tyytyväinen siihen miltä homma tuntui ja näytti. Tästä on nyt hyvä jatkaa treenaamista :)
Löysin Surkulta heinäkuun viimeisellä viikolla vasemmalta puolelta leukaluun vierestä pienen patin. Ensin säikähdin ihan hirveästi, mutta päätin katsoa tilanteen. Patti kasvoi kuitenkin aika nopeaan tahtiin, joten päätin varata ajan lääkärille. Patti vain kasvoi ja kasvoi. Lekuriaika oli alunperin torstaille 5.8. Tiistai-iltana Surku ei sitten enää syönyt iltaruokaansa, joten heti keskiviikkoaamuna soitin lääkärille ja saatiin peruutusaika heti aamulle. Meille sattui huono tuuri ja eläinlääkäri oli nuori ja kokematon. Kunnollista hoitoa ei saatu, vain antibioottikuuri mukaan (kun oli kuulemma vain 15 minuutin tarkistusaika, eli ei aikaa alkaa avaamaan paisetta ja puhdistamaan...). Keskiviikkoiltana sitten töistä päästyäni piti soittaa päivystävälle eläinlääkärille, koska paise oli entisestään kasvanut ja haittasi Surkua jo aika reilusti. Päivystyksessä paise lopulta aukaistiin ja puhdistettiin. Ja kuulemma tuo ei olisi edes parantunut pelkällä kuurilla. Että näin... Onneksi päivystävä oli pätevä ja hoito hommansa. Torstaina sitten töihin muutaman tunnin yöunilla ja töistä päästyäni soitin aikaisemmalle eläinlääkäriasemalla aika kiukkuisen puhelun... Muutaman päivän piti paisetta huuhdella keittosuolalla. Lauantaiaamuna reikä oli mennyt niin tiiviisti kiinni etten enää saanut sitä auki. Toivottavasti menee nyt antibiootin avulla ohi ja tulee kuntoon. Doupattuna ollaan nyt vähän aikaa.. Onneksi Surku ei ole missään vaiheessa ollut kivulias.
Eilen juhlittiin Tikin valioitumista ja mukavaa oli :) Tikki oli kovin tyytyväinen vieraista ja niistä monista leluista :) Ja tänään käytiin katsomassa ensin agiseuran mestaruuskisoja ja sitten hurautettiin katsomaan PK SM-kisojen palkintojen jakoa. Tikin velipuoli Nero oli hienosti kaapannut jäljen mestaruuden itselleen :) Mutta ihan hirveän kuuma päivä ollut tänään. Koirat eivät tehneet mitään kummallista (kävelivät vähän) ja läähättivät tosi paljon :(
Surku kävi Ristiinassa näyttelyssä heinäkuun vika päivä. Saldona hienosti valioluokan voitto ERIllä ja lopulta Suppe oli PU2 ja sai varasertin (vaikka se oikeakin olis kelvannu ;) )
2.8. Surku debytoi tokon EVLssa. Tulosta emme saaneet, mutta olen todella tyytyväinen siihen miltä homma tuntui ja näytti. Tästä on nyt hyvä jatkaa treenaamista :)
Löysin Surkulta heinäkuun viimeisellä viikolla vasemmalta puolelta leukaluun vierestä pienen patin. Ensin säikähdin ihan hirveästi, mutta päätin katsoa tilanteen. Patti kasvoi kuitenkin aika nopeaan tahtiin, joten päätin varata ajan lääkärille. Patti vain kasvoi ja kasvoi. Lekuriaika oli alunperin torstaille 5.8. Tiistai-iltana Surku ei sitten enää syönyt iltaruokaansa, joten heti keskiviikkoaamuna soitin lääkärille ja saatiin peruutusaika heti aamulle. Meille sattui huono tuuri ja eläinlääkäri oli nuori ja kokematon. Kunnollista hoitoa ei saatu, vain antibioottikuuri mukaan (kun oli kuulemma vain 15 minuutin tarkistusaika, eli ei aikaa alkaa avaamaan paisetta ja puhdistamaan...). Keskiviikkoiltana sitten töistä päästyäni piti soittaa päivystävälle eläinlääkärille, koska paise oli entisestään kasvanut ja haittasi Surkua jo aika reilusti. Päivystyksessä paise lopulta aukaistiin ja puhdistettiin. Ja kuulemma tuo ei olisi edes parantunut pelkällä kuurilla. Että näin... Onneksi päivystävä oli pätevä ja hoito hommansa. Torstaina sitten töihin muutaman tunnin yöunilla ja töistä päästyäni soitin aikaisemmalle eläinlääkäriasemalla aika kiukkuisen puhelun... Muutaman päivän piti paisetta huuhdella keittosuolalla. Lauantaiaamuna reikä oli mennyt niin tiiviisti kiinni etten enää saanut sitä auki. Toivottavasti menee nyt antibiootin avulla ohi ja tulee kuntoon. Doupattuna ollaan nyt vähän aikaa.. Onneksi Surku ei ole missään vaiheessa ollut kivulias.
Eilen juhlittiin Tikin valioitumista ja mukavaa oli :) Tikki oli kovin tyytyväinen vieraista ja niistä monista leluista :) Ja tänään käytiin katsomassa ensin agiseuran mestaruuskisoja ja sitten hurautettiin katsomaan PK SM-kisojen palkintojen jakoa. Tikin velipuoli Nero oli hienosti kaapannut jäljen mestaruuden itselleen :) Mutta ihan hirveän kuuma päivä ollut tänään. Koirat eivät tehneet mitään kummallista (kävelivät vähän) ja läähättivät tosi paljon :(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)