sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Taidan olla rakastunut

Nimittäin Surkuun. Se menee tällä hetkellä agilitya niin makeesti. Tiistain treeneistä kotiin ajaessa meinasi ihan itku tulla, kun ajattelin hienoa supermiestä :) Surkussa on tapahtunut jonkinlainen kehityksen harppaus, vaikka ihan hirveästi ei olla ehditty treenaamaan pentujen takia. Joku meidän yhteistyössä on loksahtanut paikoilleen. Toki edelleen on hyvin paljon treenattavia asioita listalla ja sitä listaa yritetään pikkuhiljaa lyhentää omalla aikataulullamme.

Eilen kisattiin oman seuran kisoissa Liedossa. Mun oma keskittyminen oli vähän sitä sun tätä etenkin jälkimmäisellä radalla. Ei meinannut ajatukset pysyä kasassa rataantutustumisessa. Ekalta radalta tuli hyl, kun Surku meni Aan alla olleeseen putkeen (epävarman oloisesti mutta meni kuitenkin) kun piti mennä aalle. Putkierottelun Surku osaa kohtuullisesti, mutta nyt oli joku mun ohjauksessa epäselvää ja Surku joutui arpomaan. Radalla ei muuta kommentoitavaa, eli hienosti kulki! Tokalla radalla oli meille vähän vaikeampi pujottelun aloitus (ulos tultiin putkesta, joka oli puomin alla ja kepit vähän siellä puomin takana). En luottanut Surkuun ja siihen osaako se aloittaa pujottelun jos en ole siellä aloituksessa. Tungin siis sinne mukaan ja aloitti väärältä puolelta. Täysin mun moka kun menin tunkemaan ahtaaseen väliin. Muuten tässäkään radalla ei ollut mitään sen kummempaa huomauttamista. Tyytyväinen olen suorituksiin. Virheet joita tuli oli tosi pieniä joista ei tarvitse olla huolissaan. Hyvällä mielellä jatketaan kohti seuraavia kisoja :)

Tiuhti teki myös agilitya tiistaina. Tässähän on ollut taukoa, kun ajattelin sen tekevän juoksua. No sitä ei ole kuulunut eikä näkynyt. Tauon jälkeen rohkeasti kokeilemaan suoria keppejä ja hienostihan neiti ne osasi edelleen :) Hienoa työtä autistilta ;) Puomilla pyrkimyksenä seuraavaksi päästä alustasta eroon, jotta hahmottaa kunnolla paikan mihin pysähtyä. Hyppyjä otan nyt namikipon kanssa niin saan vähän irtoamaankin. A-este saa edelleen odottaa vuoroaan. Rengasta otettiin nyt ekaa kertaa. Pienellä tuuppasulla sekin hypätään ;) Keinua pidän ylhäällä ja lasken hiljalleen alas nameja syöttäen. Eli esteiden opettelua pääsääntöisesti on edelleen, ainoastaan hypyillä jotain kuvioita ollaan harjoiteltu.

Tiuhtin työ on tällä hetkellä toimia Tikin pentujen lapsenvahtina ja suhtautuu asiaan asiaan kuuluvalla vakavuudella :) Tiuhti osaa olla pentujen kanssa todella hienosti! Oikein odotan, kun siitä itsestään tulee äiti :)

maanantai 18. lokakuuta 2010

Treeniä

Kuluneella viikolla käytiin kertaalleen treenaamassa agilitya ja tokoa (!). Kyllä vain, tokokin kaivettu taas naftaliinista :)

Maanantaina oli Annan kanssa treffit tokon merkeissä. Koska oli jo tulossa pimeää, päätettiin treenata liike kerrallaan ja aloitettiin merkillisistä liikkeistä. Ensin ruutu. Virittelin Surkun ensin ruutuun ja sitten vein ruudun alustalle namin. Yritti sinnikkäästi ohittaa merkin kerta toisensa jälkeen. Virittelyissä jo Surku kovin tuijotteli ruutuun päin, vaikka pitäisi lopuksi katsoa missä se merkkikin on. Päätin sitten viimeisellä toistolla kieltää Surkua väärästä toiminnasta. Eli ensin viritykset ruutuun ja merkin virittelyissä kun edelleen kyttäsi ruutua sanoin vain kerran ei. Surku ymmärsi heti mistä kielletään ja merkkasikin merkin hyvin ja jätti ruudun tuijottelut pois. Ja tällä kertaa meni hienosti ensin merkille ja sitten ruutuun. Kerran käskytin myös maahan kaukaa. Toisena liikkeenä ohjattu. Vain noudettava kapula vietiin ja tällä kertaa otettiin vasenta puolta. Kapula oli noin 5m ja 5m. Merkkiä yritti taas ohitella, mutta viimeinen toisto meni hyvin. Vauhdilla toi kapulaa ja joka kerta kääntyi hyvin vasemmalle. Idaria otettiin uuden mallin mukaisesti ja asennot i-s-m. Tämän liikkeen haasteet on meillä se, että kuuntelee ja tekee oikean asennon ja myös pysyy siinä. Nyt oli tauon jäljiltä vaikeuksia istumisessa, muuten ok. Tunnari otettiin kerran vain oman piilotuksena, mutta liikkurin kanssa. Matkan varrella oli Annan reppu ihan tarkoituksella häiriönä. Surku ei sitten ihan heti muistanut mikä se tunnari olikaan vaan kaivoi Annan repusta ohjatun kapulan ;) Eipä siinä voinut muuta kuin nauraa ja lähettää uudestaan haistelemaan. Hieman taisi paineistua, koska oli vähän koheltavaa haistelua. Mutta oma löytyi kuitenkin.

Tiuhti teki vähän sivulletuloja ja lyhyttä muutaman askeleen seuraamista sekä lopuksi leikittiin vain. Puhuttiin ja pohdittiin Annan kanssa Tiuhtia ja tokoa sen kanssa. Päätin, että Tiuhti tokoilee jos se siltä luonnistuu. Nyt keskitytään vain lähinnä leikkiin ja hauskan pitoon sekä oikean mielialan hakemiseen. Tämä tosin ehkä nyt muuttui vähäsen :) Sillä sunnuntaina kun palasin lenkiltä autolle, päätin tehdä Tiuhtilla muutaman sivulletulon ja leikittää lelulla. Leikki varmaan paremmin kuin ikinä, vaikka autotkin menivät suht lähellä tiellä ohi. Ja uusi juttu oli lelun hakeminen. Tiuhtihan ei tähän mennessä ole hakenut mitään. Käynyt kyllä ottamassa suuhun, mutta irroittanut saman tien. Nyt haki lelua yllättävänkin hyvin joten tehtiin heti eläinkoe ;) Tunnarikapula autosta ja sillä ensin vähän leikkiä ja lopulta heittelin sitä myös. Hienosti Tiuhti sitä haki, vaikka vähän haparoiden. Tämä oli jo tosi iso juttu, kun ei ole oikein mitään kapulan tapaistakaan kanniskellut suussaan. Jopas jotakin!! Tähän mennessä, kun olen ollut todella skeptinen Tiuhtin noutojen suhteen. Mutta nyt näyttää yllättävänkin valoisalta ;) Mutta katsotaan, katsotaan. Tarkoituksena jatkaa edelleen vain leikkimistä eikä alkaa sen kummemmin treenaamaan vielä.

Tiistaina agitreeneissä Eeva oli tehnyt kivan radan pätkän. Sopivasti meille sellaisia kohtia joissa sai kokeilla vähän ohjauksellisia asioita. Surku kulki aivan upeasti! Kontaktit hienosti! Onnistuttiin tekemään rata myös nollana parikin kertaa. Surku on kehittynyt tauolla taas aikamoisen harppauksen. On se vaan ihana!!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kisat Liedossa

Olin ilmoittanut Surkun kahdelle agilityradalle, tuomarina Anne Huittinen joka oli minulle uusi tuttavuus. Aiemmin olin jo vähän kurkkinut netistä millaisia ratoja hän tekee ja pidin kyllä. Sopivasti haastetta (ainakin meille), mutta kuitenkin vauhdikasta menoa. Ekalta radalta saatiin aikaiseksi nolla ja sijoituttiin sillä treenikaverien jälkeen 2. sijalle. Ja meille siirtyi agi-serti :) Näin jäädään siis odottamaan ensi kesää, että saadaan ottaa se viimeinen vastaan, makeaa :) Kivaa oli onnistua ekalla radalla, kun tähän mennessä se nolla on tullut toiselta radalta...

Tuplakin oli kovin kovin lähellä... Toka rata meni todella hienosti keinulle asti, jonka jälkeen enää kolme estettä maaliin. Keinulta en ottanut Surkua kunnolla mukaan ja se valitsi itselleen loogisimman esteen, joka nyt sattui olemaan väärä. Harmitti toki tuollainen tyhmä oma moka (varsinkin kun vastaava juttu tapahtui torstain treeneissä...), mutta toisaalta olin kuitenkin todella tyytyväinen muuhun suoritukseen. Ennen keinua oli suhteellisen vaikea sarjaeste johon sain onnistuneesti tehtyä takaakierron jälkeen päällejuoksun. Tuo sarjaeste meni niin hienosti! Ehkä sen hetken aiheuttama flow-tunne aiheutti sitten itselle sen hetken herpaantumisen keinulla. Onnistuin tekemään radoilla sellaisia ohjauksia mitä en ole hirveästi kisoissa tehnyt vielä. Uskalsin jättää kontaktia suorittamaan, jotta pääsin valssaamaan seuraavan esteen taakse. Ja se takaakierto-päällejuoksu oli myös tällainen ohjaus, mitä en ole kisoissa (tai treeneissä edes) hirveästi tehnyt. Tiesin kyllä Surkun sen osaavaan (jos itse vain sen osasin tehdä) ja se menikin just eikä melkein. Olen kyllä hirveän tyytyväinen pieneen Supermieheen :)))

Palkintojen jakoa odotellessa tuli tuomarikin vielä juttelemaan ja koiraa kehumaan. Vähän sitä aina häkeltyy, kun joku muu kehuu omaa koiraa. Vaikka itsekin tiedän siinä olevan potentiaalia ja tykkään Surkusta kuin hullu puurosta, niin silti se on kovin häkellyttävää. Tuomari harmitteli, kun ei osallistuttu hyppyradalle ollenkaan. Olisi kuulemma kovin mielellään meidät siellä nähnyt :)

torstai 7. lokakuuta 2010

Pentuja, sairaslomaa ja agilitya

Pääasiallisesti mun kaikki energia menee pentuihin. Eihän ne tällä hetkellä hirveästi multa työtä vaadi, kun Tikki hoitaa oman tonttinsa. Mutta eipä hirveästi tee mieli lähteä kovin pitkäksi aikaa pois kotoa. Agilitytreeneihin pyrin pääsemään, jotta pysyy edes joku tuntuma Surkun kanssa. Tiuhti on nyt ollut tauolla vähän kaikesta. Energiaa kun ei juuri nyt oikein riitä pentujen ohella kaikkeen. Sekä parit viime kerrathan neiti oli vähän heikko keskittymään. Vielä ei ole juoksua näkynyt, eikä Surkukaan pahemmin ole haistellut. Täytyy testata neitiä sitten kun seuraavaksi tulee hallille mentyä omalla ajalla...

Tällä viikolla piti palata lomalta töihin ja olinkin yhden kokonaisen päivän. Työpäivän jälkeen huilasin hetken sohvalla ja sieltä noustessa ei selkä enää suoristunutkaan... Tiistaina siis lääkäriin ja loma jatkuu sairasloman merkeissä. Olisin kyllä niin mielelläni jatkanut töiden tekoa. On niin syvältä nämä selkäjutut. Syytän kyllä Tikin pentuja tästä ;) On tullut kykittyä pentulaatikolla mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Lisäksi kahden viikon loma tuli otettua aika rennosti kaikin puolin niin töihin paluu oli ehkä turhan suuri muutos kropalle.

En tiedä miten fiksu veto oli tänään käydä treeneissä, mutta menin kuitenkin. Eipä se treenatessa tunnu missään, toivottavasti ei tunnu jälkikäteenkään. Surku oli tälläkin kertaa aika pätevä! Meillä on edelleen paljon yksittäisiä asioita harjoiteltavana. Niiden kimppuun pitää ryhtyä heti kun aikaa liikenee ns ylimääräiselle treenille. Melkeinpä asia nro 1 on lähtötreenit. Surku tuntuu alussa lukevan vähän heikommin mua ja hakeutuvan enempi esteille. Eli lähtötreeniä niin, että tulee oikeasti käteen. Samaa ongelmaahan oli viime viikollakin... Tänään saatiin alun tiukka käännös toimimaan jaakotuksella. Olin itse asiassa yllättynyt miten hyvin Surku sen suoritti. Sille kun on ollut pitkään vaikeuksia lukea tuollaisia ohjauksia, kun niissä joudun kääntämään rintamasuunnan sitä vastaan. Ja alussahan tehtiin pitkään töitä, että ei tee rintamasuunnan vastaisesti kun pikkupoikana niin helposti oikoi selän takaa jne. Näitä jaakotuksia ym ei ole kyllä hirveästi tarvinnut Surkun päähän tahkoa kun on oppinut taas hirveän helposti. Kontakteista puomi on tällä hetkellä se huonoin, ei tuo etutassuja maahan. Ärsyttävää. No ei auta muuta kuin treenata ja treenata :)

Lauantaina olisi kaksi agilitystarttia ATT:lla. Saa nähdä miten meidän käy :)