Tokotusta ja muuta pohdintaa

Surku sai tänään tehdä vähän tokoa ihan extempore. Olin kaupassa ja sain siellä ollessani innostuksen treenata. Koirat oli sopivasti autossa mukana ja kaupasta sai ostettua lihiksiä :) Poikkesin siis läheisen päiväkodin parkkikselle. Alkuun perusasentoja jotka eivät tänään oikein ottaneet sujuakseen. Tiedä sitten mikä miekkosen päässä oli kun ei tuntunut ymmärtävän mitä halusin. Saatiin kuitenkin treenien aikana näitä monta onnistumaan. Sitten otettiin seuraamista. Tarkoituksena oli nyt vähän kokeilla pääsisikö edistymään ko liikkeessä. Alkanut itseä "ahdistamaan" se kahden askeleen seuraaminen ;) Kolmisen askelta sujuu ihan hyvin, mutta sen jälkeen Surku alkaa jätättämään ihan selvästi epävarmuuttaan. Kokeilin tähän pariakin keinoa, mutta namilla ei oikein sujunut. Nyt päätinkin alkaa siirtämään seuraamiseen lelupalkkaa. Täytyy nyt ajaa palkkaus sisään maltilla ja ottaa ihan peruasentoja ja askeleen-kahden seuraamisia lelulla. Jos vaikka saisi tällä hiukan kestävyyttä aikaiseksi. Se lelu kun tuntuu kuitenkin olevan Surkulle motivoivampi. Nyt pitää päästä Annen silmien alle treenaamaan ja neuvoja saamaan :). Otettiin paikallaanmakuu kahteen otteeseen. Hyvin jää ja ihan hyvin makaa. Ajat oli kyllä tosi lyhyet ja vähän Surku on maatessaan sen näköinen, että voi ponkaista ylös ihan koska vaan ;) Mutta jos tähän saisi virittelyllä sen oikean mielialan, eli ymmärtämään ettei mitään tapahdu ;). Sitten otettiin eri asentoja. Eli istumisia ja maahanmenoja sekaisin. Ensin takkusi kumpikin, mutta alkoihan se hurtta kuuntelemaan. Tämä tuntuu monesti olevan Surkun "vika". Tekee, mutta ei oikein malta kuunnella loppuun asti ;) Lisäksi otettiin ekaa kertaa ulkona seisomista. Eli käsky 'seiso' ja itse liikun ympärillä. Tarkoituksena siis opettaa liikkeestä seisominen näin takaperin. Eli ensin se itse seisominen ja sitten joskus liittää se liikkeestä tapahtuvaksi. Aika hyvin Surku tämän on tajunnut. Ajattelin saavani tähän liikkeeseen hyvin virittelyn siitä, miten sille nyt näytän kädellä. Surku tuntuu muutenkin olevan sellainen, että sille virittelyt ennen jokaista liikettä on tosi hyvä juttu.

Tikki sai vaan seurata treenausta autosta.

Olen tässä useamman päivän miettinyt miten Surkun kanssa pitäisi elää kotioloissa. Herrahan on tosi itsenäinen ja dominoiva. Ja Surku haastaa meitä ihmisiä kyllä ihan jokaikinen päivä. Ei se siis mitään murise tms, mutta monella tavalla tuntuu yrittävän meitä dominoida. Surku esimerkiksi voi ihan suvereenisti tulla meidän päälle sängyssä/sohvalla. Eli siis ihan kiipeää päälle. Jos Surkun ottaa syliin niin aina se vääntää ainakin yhden etujalan käden päälle, etenkin jos on silittämässä sitä päästä. Silloin aina yhdellä tassulla heittää käden päälle ikään kuin sanoen että 'älä kuvittelekaan silittäväs'. Surku tekee myös kaikkensa ettei sitä saa laitettua selälleen makaamaan. Kallella ja Tikillä on oma leikki jossa Kalle "heittelee" Tiksua selälleen sängylle. Ja monesti Kalle yrittää tehdä tätä samaa Surkulle, jokaikinen kerta Surku kääntää itseään ilmassa ja laskeutuu jaloilleen. Ei ikinä kierähdä selän kautta. Kerran saunassa ollessamme Surku oli syönyt Tikin juoksuhousut (fantasioita pienellä miehellä) ja olin Spurgulle kiukkuinen tämän huomatessani. Olin siis ihan oikeasti kiukkuinen ja puhuttelin herraa (joo, tiedän etteivät koirat _muka_ enää ymmärrä mitä ovat tehneet, paskapuhetta mun mielestä ;) ). Tuossa tilanteessa Surku katsoi mua suoraan silmiin korvat höröllään. Kiukutti itseä vielä enemmän kun ei se edes alistunut. Puhuin näistä jutuista toisen shelttiharrastajan ja kumpaakin huvitti se, että shelttiä monesti mainostetaan helpoksi koiraksi joka sopisi vaikka vanhuksille seuraksi ;) Öööö, ei meidän Surku kuitenkaan... Kauhean vaikeaa kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen kuitenkin yhden (pehmeän) koiran melkein pilannut liian kovalla kädellä. Ja en haluaisi tehdä toistamiseen tätä virhettä. Asiaa ehkä auttaa nyt se, että koirat ovat joutuneet "karanteeniin" makuuhuoneesta ihan muista syistä, eivät siis saa nyt oleilla siellä eikä sängyssä. Surkun kohdalla olisi varmaan tosi hyvä jatkaa tällä linjalla. Mutta kun Tiksu on niin mussukka, että sen pitäisi päästä meidän väliin nukkumaan ;) Mutta mitäköhän muuta sitä pitäisi kotona kehitellä, ettei meillä ole kohta pikku-Hitleriä... Asiaa ei auta yhtään se, että Surku on niin söpö ;)