Päivällä treffit Julian kanssa Haunisissa. Surku aloitti seuraamisella, hyvää (hieman pulpahtelevaa, mutta ihan ok). Sitten liikkeestä seisominen, josta itse asentoon jääminen oli hyvä. Ongelmia vähän mun paluussa. Eli ekalla kerralla jouduin korjaamaan, ettei saa liikkua jonka jälkeen ei ongelmia. Sitten luoksetuloa. Ajatuksena se, että Julia hoitaa alustan niin ettei Surku sitä huomaa. Ei huomannut ja silti oli tosi loistava stoppi! Toistoilla on nyt alkanut ennakoimaan ja siihen saatiinkin hyviä vinkkejä. Mä kun en hirveästi suostu Surkun kanssa ottamaan läpijuoksuja, niin nyt on muita variointikeinoja :) Sitten nouto, joka ok tämän hetkiseen osaamistasoon. Eli kapulan pyöritystä esiintyy, mutta siihen en puutu ennen koetta. Sitten otettiin kaukokäskyt, jotka taas tuntui pelittävän hyvin. Ensin kisasarja ja lopuksi ekasta noususta palkka. Tähän väliin toinen nouto, joka myös hyvä. Sitten hyppyä pari toistoa. Jos ei lasketa ohjaajan sekoilua niin toistot meni ihan hyvin.
Tikki sai tehdä esteet niin lelun kuin pallonkin kanssa. Sitä ennen teki istumisen Onnin kaverina.
Illalla käytiin Tiksun kanssa pitkällä pyörälenkillä ja samalla soitin terapiapuhelun Riitalle. Onneksi, sillä nyt on taas itsellä helpompi olla. Ja ehkä vähän ymmärränkin Tikkiä.. Riitan mukaan ei varmaankaan johdu mistään juoksusta, kun ei kerran ole aiemmin ollut mitään vastaavaa. Riitta sanoi, että kuulostaa ihan siltä kuin Tiksu olisi saanut reilun annoksen itseluottamusta ja luulee nyt osaavansa asiat minua paremmin. Tämän ajatuksen ostan kyllä heti. Tuon kun Riitta sanoi niin samantien ymmärsin pari muutakin asiaa. Tuo itseluottamus on Riitan mukaan tietyllä tavalla hyväkin asia, mutta jokatapauksessa nyt täytyy neitokaista vähän palautella maan pinnalle. Eli hallintaa, hallintaa ja hallintaa. Pitänee käydä omalla ajalla testailemassa agilitykentällä... Kisoihin en silti Tiksua ilmoita tässä kuussa. Ensin pitää saada kontrolli takaisin ja koira tassuttelemaan samalla tasolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti