Joo, tiedän. Olen ollut toooodella laiska kirjoittelemaan tänne. Ollaan treenattu agia ja tokoa. Jakauma on tosin ollut niin että Tiksu on aksannut ja Surku tokoillut.

Tikin agit sujuu hyvin. Niinkin hyvin, että olen huomannut hälyttäviä merkkejä pääkopassani. Eli nyt täytyy tehdä henkisellä puolella töitä. Onneksi koutsi pystyy tässä auttamaan tilanteen tullen. Ja hyvä asia on, että olen sen huomannut nyt ajoissa. Jolloin sille pystyy vielä toivottavasti jotain tekemään :)

Surkun tokoilussa on suurin ongelma merkillisissä liikkeissä. Eli merkistä on tullut Surkun uusi paras kaveri. Epävarmuudessaan turvautuu merkkiin ja ei osaa irroittautua siitä. Tähän on onneksi löytynyt nyt avut. Eli ruutuun superpalkka odottamaan ja merkille alustan päälle nami. Tällä tuntuu pelittävän nyt paremmin. Vaikka välillä ruudun palkka vetää kovemmin puoleensa niin huomautuksista huolimatta kykenee irroittautumaan merkistä. Viime tiistain treeneissä meni multa käpy ihan totaalisesti, kun vain jumitti ja jumitti. En siitä ole ylpeä, mutta pisti ainakin ajattelemaan ongelmaa. Päädyin siihen, että liian nopeasti vaikeutettu eli reseptinä se helpottaminen ja apujen lisääminen :) Tultiin siihen lopputulokseen, että Surku on merkin tarkoituksesta epävarma ja sen takia ei siitä osaa luopua. Vähän samaa ongelmaa on myös ohjatussa, mutta ei ollenkaan samassa mittakaavassa. Ohjatussa olen nyt käyttänyt myös namia merkin takana palkkana ja vetovoimana. Idari sujuu edelleen hyvin, sen kun on kerran hiffannut niin ei ongelmaa. Samaan uskon muissakin liikkeissä, eli kunhan saadaan shelttipoika ymmärtämään niin eiköhän tämä tästä ;)

Käytiin kummankin kanssa viime ke ottamassa Hesassa yhdet viralliset startit. Surkun rata oli lopulta hyl, joka ei huoleta. Enempi ihmetytti ekalla ja rimalla Surkun totaaliset arviointivirheet, koska hyppäsi kumpaakin rimaa päin ihan kunnolla ja tuli naama edellä hiekkaan :( Oli kuitenkin ihan ok radan jälkeen ja kaikki hampaatkin suussa tallella. Hiukan kyllä jäi ihmetyttämään... Tikin kanssa sain aikaiseksi aalta kontaktivirheen. Aika oli kuitenkin kova :)

Surku on tänä kesänä oppinut oikeasti uimaan. Ui hienosti Tikin perässä ympäri lampea :) Tosin runsaasta uimisesta meinasi uhata ihotulehdus, joten nyt ollaan taas hetki oltu uimati. Tikki nyt ei tietenkään tätä ymmärrä, koska eihän sillä ole mitään iho-ongelmia ;) Tiksu tosin sai takapihalle oman uima-altaan jolla leikkii harva se päivä metelillä varustettuna... Surku on onneksi menossa ensi pe Tanjalle, koska on varmaan päässyt jumittumaan jonkin verran.