SM-kisat

Tikki starttasi siis tänä vuonna ekaa kertaa SMssa, vaikka ei kuulunutkaan alunperin suunnitelmiin. No kun kerran juoksua ei näkynyt eikä kuulunut niin sinne ilmoittauduttiin ja startattiinkin :) Pahemmin ei jännittänyt kisapaikalla varmaan osittain siksi, kun ei ollut alunperin suunnitelmissa/tavoitteissa. Parhaamme lähdettiin kuitenkin yrittämään, koska tiesin mahdollisuutemme onnistuessamme. No ihan ei onnistuttu. Mujusen hyppyrata oli mun mielestä vähän älytön, mutta kuitenkin ihan suoritettavissa. Meidän kohtaloksi tuli hylly pujottelun jälkeen väärään putken päähän. Pieni ohjausvirhe/väärä ohjausvalinta ja se oli sitten siinä. Siihen asti Tikki meni kyllä todella hienosti ja virheettä. Alun suora kyllä vähän mietitytti ja pelotti. Kun pääsin sinne viidennen esteen taakse ottamaan vastaan oli jotenkin tosi epätodellinen olo. Mielessä ehti käydä ajatus, että kuuleeko se koira edes kun sen kutsun. Mutta kuuli hyvin ja tuli todella nätisti kaikki hypyt. Takaakierrot meni nätisti ja se on ollut meidän heikkous vielä puolisen vuotta takaperin. Eli ollaan kehitytty :) Pujotteluunkin Tikki meni nätisti vaikeasta avokulmasta. Mutta sitten kosahti. Ihan heti radan jälkeen ei oikeastaan edes harmittanut. Jälkikäteen on kyllä ottanut vähän päähän, mutta ei kovin pahasti. Koira oli ihan super ja se on tärkeintä :)

Juhannuskisat 25.6.

Ilmoitin molemmat koirat kahteen starttiin perjantaille, myös Tikin kun ei sitä juoksua edelleenkään näy. Haasteellista kisata ekaa kertaa molempien kanssa kolmosluokassa, kun vielä startit menivät limittäin kahdella radalla. Tikki teki hienosti tuplanollat sijoituksilla 7. ja 5. Hiukan vasemmalla kädellä ohjaten mentiin, mutta hyvällä fiiliksellä. Rennosti mutta tarkasti :) Tikin kanssa on kyllä todella hauska kisata nykyään. Ihanaa kun on saanut koiran sille koulutustasolle, että nollia saa vähän helpommin aikaan. Eikä aina tarvitse niitä vääntää. Tikki on myös oppinut korjaamaan ohjaajan pieniä virheitä ;)

Surkun eka rata meni ihan pipariksi. Lähdin ohjaamaan sitä kuin Tikkiä ikään, eli paha paha moka. Se kun ei todellakaan osaa asioita samalla tavalla (kumma juttu ;)). Kokosin itseni Surkun toiselle radalla ja takosin koko ajan päähän, että nyt on Suppe kyseessä jota pitää auttaa enemmän. Tästä olikin apua ja ohjasin niin kuin Surkua pitääkin. Tuloksena nolla (ihan sikahelpolta radalta) ja sijoituksena 2. Kun voittaja-Hippi oli jo valio niin Surku sai agisertin!! Aivan käsittämätöntä kyllä. Kolmas kolmosluokan startti ja eka serti :O Surku on kyllä niiiin hieno koira, että on vaikea uskoa. Edelleenkin kun on sellainen olo, ettei me osata paljon mitään... Ja jo vuoden päästä se voi olla agivalio :O Hipille hävittiin kuitenkin reilusti parin sekunnin verran. Eli työtä vielä pitää tehdä, jotta voidaan joskus pistää Suomen huipuille kampoihin. Hipille ja Nadjalle kelpaakin hävitä, on ne niin hyviä :)

Agilityrata oli kyllä noissa geimeissä ihan liian helppo ollakseen kolmosluokan rata. Oli kyllä ihan käsittämätöntä katsoa radan rakennusta. Teki mieli kysyä tuomarilta, että oliko oikeasti tosissaan sitä mieltä että rata oli kolmosluokan vaatimustasoa. Itse koin sen ykkösluokan tasoiseksi. Onko se muka niin vaikeaa saada aikaan haastavaa mutta järjellistä rataa aikaiseksi... Välillä ihmettelee, mitä tuomarien päässä liikkuu...