Agilitypainotteista

Nyt kun kerran pidetään vähän taukoa tokosta niin ollaan tietty keskitytty agilityyn. Surkun kontaktit, tai lähinnä se A, aiheuttaa nyt ohjaajalle stressiä. Jostainhan se stressi on revittävä ;) Eli ongelma on himmailu ja steppailu. Hidastaa ja steppaa kun tekee pysäytyskontakteja, mutta juoksukontakteilla hyppää turhan ylhäältä ja on siis riskaabelia. Voi argh!! Tänäänkin pääpaino kontaktitreenillä kun hallilla poikettiin. Puomilla ja keinullahan ei itse asiassa ongelmaa ole. Olen ottanut kotipihassa ja hallilla nyt pelkälle kontaktialueelle menoa sivusta. Tokihan tämä vahvistaa sitä oikeaa pysähdyspaikkaa, mutta jotenkaan ei jaksa uskoa sen auttavan tuohon aan teputteluun... En millään haluis tehdä mitään kompromisseja, kun se ei oo mun juttu. Aluksihan Surku tuli ihan hyvin aalla nopeasti alas, mutta nyt jo pidempään takunnut. Ja en kyllä käsitä syytä. Otin myös vähän hyppyjä ja laitoin sekaan pari okseria. Niille tuli nyt lähestymisiä vähän erilaisemmista kulmista ja nyt hyppäsikin jo kivasti.

Onneksi Tiuhti oli edelleen kovin taitava (ja olihan toki Suppekin)! Tiuhti teki vähän miniminihyppyjä, puomia, putkea, keppejä ja muutaman keinun. Hienosti menee edelleen. Irtoamistreenejä sen kanssa voisi varmaan seuraavaksi alkaa tekemään. Pitää miettiä miten sitä lähtee työstämään. Ja samaa varmaan pitää tehdä supermiehenkin kanssa.

Sheltit kävi lauantaina Tanjan käsittelyssä. Surkulla ihan kunnon hieronta ja olikin lapaluiden takaa kireä. Takaosa oli nyt hyvässä kunnossa. Tuo lapaluiden kireys selittää miksi taas aristellut kylkiin koskemista normia enemmän. Surkuhan ei tykkää oikeastaan koskaan jos kylkiin koskee. Tiuhtin halusin tsekkauttaa, koska se ei mun mielestä ole käyttänyt takaosaansa niin voimakkaasti kuin pitäisi. Ja sillä olikin lantiossa vinoutta. Tanja sitä vähän käsitteli, mitä aika antoi periksi. Ja sunnuntaina huomasikin lenkillä jo eron sen liikkumisessa. Tiuhtillekin pitää varata nyt ihan oma aika niin saadaan sen lantio kuntoon. En yhtään ihmettele, että on vähän jumissa kun aina on yrittänyt pysyä aikuisten vauhdissa jo ihan omalla pihallakin. Ja useammankin kerran on tainnut pyörähtää kun on jäänyt isompien jalkoihin. Tiuhti oli kyllä sitä mieltä, että kuolema vähintään korjaa kun tuollaiseen käsittelyyn joutui. Hirmuisesti jännitti, kun ei ymmärtänyt mikä on homman nimi. No eiköhän sekin niihin totu, kun kerran Surkukin alkaa pikkuhiljaa :)