sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Taidan olla rakastunut

Nimittäin Surkuun. Se menee tällä hetkellä agilitya niin makeesti. Tiistain treeneistä kotiin ajaessa meinasi ihan itku tulla, kun ajattelin hienoa supermiestä :) Surkussa on tapahtunut jonkinlainen kehityksen harppaus, vaikka ihan hirveästi ei olla ehditty treenaamaan pentujen takia. Joku meidän yhteistyössä on loksahtanut paikoilleen. Toki edelleen on hyvin paljon treenattavia asioita listalla ja sitä listaa yritetään pikkuhiljaa lyhentää omalla aikataulullamme.

Eilen kisattiin oman seuran kisoissa Liedossa. Mun oma keskittyminen oli vähän sitä sun tätä etenkin jälkimmäisellä radalla. Ei meinannut ajatukset pysyä kasassa rataantutustumisessa. Ekalta radalta tuli hyl, kun Surku meni Aan alla olleeseen putkeen (epävarman oloisesti mutta meni kuitenkin) kun piti mennä aalle. Putkierottelun Surku osaa kohtuullisesti, mutta nyt oli joku mun ohjauksessa epäselvää ja Surku joutui arpomaan. Radalla ei muuta kommentoitavaa, eli hienosti kulki! Tokalla radalla oli meille vähän vaikeampi pujottelun aloitus (ulos tultiin putkesta, joka oli puomin alla ja kepit vähän siellä puomin takana). En luottanut Surkuun ja siihen osaako se aloittaa pujottelun jos en ole siellä aloituksessa. Tungin siis sinne mukaan ja aloitti väärältä puolelta. Täysin mun moka kun menin tunkemaan ahtaaseen väliin. Muuten tässäkään radalla ei ollut mitään sen kummempaa huomauttamista. Tyytyväinen olen suorituksiin. Virheet joita tuli oli tosi pieniä joista ei tarvitse olla huolissaan. Hyvällä mielellä jatketaan kohti seuraavia kisoja :)

Tiuhti teki myös agilitya tiistaina. Tässähän on ollut taukoa, kun ajattelin sen tekevän juoksua. No sitä ei ole kuulunut eikä näkynyt. Tauon jälkeen rohkeasti kokeilemaan suoria keppejä ja hienostihan neiti ne osasi edelleen :) Hienoa työtä autistilta ;) Puomilla pyrkimyksenä seuraavaksi päästä alustasta eroon, jotta hahmottaa kunnolla paikan mihin pysähtyä. Hyppyjä otan nyt namikipon kanssa niin saan vähän irtoamaankin. A-este saa edelleen odottaa vuoroaan. Rengasta otettiin nyt ekaa kertaa. Pienellä tuuppasulla sekin hypätään ;) Keinua pidän ylhäällä ja lasken hiljalleen alas nameja syöttäen. Eli esteiden opettelua pääsääntöisesti on edelleen, ainoastaan hypyillä jotain kuvioita ollaan harjoiteltu.

Tiuhtin työ on tällä hetkellä toimia Tikin pentujen lapsenvahtina ja suhtautuu asiaan asiaan kuuluvalla vakavuudella :) Tiuhti osaa olla pentujen kanssa todella hienosti! Oikein odotan, kun siitä itsestään tulee äiti :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti