Tänään ensin hallille agilitya treenaamaan. Tikillä teemana hypyt, keinu ja pujottelun avokulma. Hypyillä tein melkein kaiken, että olisin saanut Tikin pudottamaan rimoja. Tuloksetta! Tuntui, että Tikillä oli viime viikkoiset hyppysulkeiset vieläkin muistissa, ihan loistavaa! Otin ties miten ja ei vaan rimat tippunu. Hyppyjen jälkeen otin keinua yksittäisenä esteenä, lopussa nami odottamassa. Jos tällä tavalla saisi keinua nopeutettua, katsotaan :) Sitten otettiin keppien avokulmaa Aneten neuvomalla tavalla. Katsotaan saanko Tikin ymmärtämään ;) Nyt ainakin meni oikein joka kerta. Otin loppuun vielä hyppyjä vähän väsyneemmän koiran kanssa ja sain kuin sainkin riman tippumaan ;) Siitä sitten muistutukset ja koira ponnisti taas hienosti. Täytyy kyllä sanoa, että en olisi uskonut tuon rimojen pudottelun menneen noin hyvin Tikille perille... Torstaina on ryhmätreenit niin katsotaan siellä ja perjantaina on vielä kisatkin ;)
Surku teki myös agilitya vähäsen. Puomia, hyppyjä, keinua, pujottelua ja tällä kertaa jopa aata. Otin siis aan opetteluun kahden päivän varaslähdön ;) En oikein tiedä miten sitäkin pitäisi lähteä opettamaan, osaisikohan joku viisaampi neuvoa miten juoksuaa opetetaan :) Keinua otin ekaa kertaa niin, että se laski Surkun omasta painosta. Pidin pannasta kiinni niin sain Surkun tulemaan reippaasti loppuun asti ja samalla jarrutettua. Useampi toisto, eikä herra ollut moksiskaan kolinasta ja töminästä :) Aalla yritin saada jonkinlaista juoksujuttua aikaan, mutta en tiedä sitten mikä olisi se oikea tapa. Pitää miettiä asiaa...
Hallilta suunnattiin kaupan kautta tottistelemaan Annan & Voiton kanssa. Olin paikalla ajoissa niin ehdin ottaa Tiksiläisenkin kanssa treenin. Aloitettiin seuraamisella, ihan ok. Sitten maahanmenoja leikkien, kivalla ilmeellä Tikki teki. Pari luoksetuloa, jotka hyvällä vauhdilla. Sen jälkeen ensin noutoja 650-kapulalla ja sitten otin vielä kahden kilon kapulalla juoksenteluja. Eli Tikki hakemaan kapulaa ja sen jälkeen lähetin kiertämään puuta. Siitä vielä satunnaisesti kierrätin itseni ympäri tai otin luovutukseen. Luovutusasennosta vielä lähetin usein kiertämään minut ja uudestaan luovutusasentoon. Tätä jatkettiin jonkin aikaa eli yritin tehdä leikin koko hommasta :) Tikillä ainakin oli hirmu hauskaa ja haukkui ja murisi juostessaan ja taisi Tiksu kapulaa tappaakin mennessään ;) Näillä ei ole onneksi tässä vaiheessa väliä, en siis noihin puutu. Pääasia on, että olisi oikea asenne ja meininki. Vauhtia sain tosi hyvin aikaan, vielä kun sitä vauhtia olisi ihan loppuun asti. Tuo luovutusasento on Tiksulle kyllä se kaikkein vaikein...
Surku teki alkuun paikallamakuun Voiton kanssa. Tosin Spugge oli ihan liian kiihtynyt ja oli ihan superlevoton. Huomautin tästä ja otin uudestaan ja seisoin tosi lähellä. Nyt makasi tosi hienosti ja menin vielä hetkeksi kauemmas seisomaan ja sen jälkeen palkka. Surku teki ensin muut treenit. Aloitettiin seuraamisella ja edelleen tekee hienosti. Yritän tässä koko ajan hokea itselleni, että se on hyvä se on hyvä :) En siis näe Surkua kunnolla ja siitä tulee sellainen epävarma fiilis, että miten se meneekään. Tuo epävarmuus on kuitenkin turhaa, koska tähän mennessä ei ole ollut viitteitä huonosta seuraamisesta. Otin loppuun pari pätkää myös lelulla palkaten. Ekassa oli selkeästi kiekat turhan kaakossa, mutta toinen jo tasaisempi. Eli edelleen vaan enemmän namilla seuraamista ja muutama vain lelulla. Sitten otettiin noutoa. Aluksi kapulan pitoa ja tähän aloin nyt yhdistää käskyä. Sitten pari vauhtinoutoa, jotka hyviä (toinen ihan loistava) kunhan vaan ohjaaja käyttäisi sitä samaa käskyä kuin pitotreenissä ;). Sitten otettiin luoksetuloja loppuasentoon päällä hiukan auttaen. Tässä pitää muistaa katsoa, etten nytkäytä jalkaa samalla kun päällä autan. Nämäkin tosi hyviä. Surkun tekeminen on aika kivalla mallilla just nyt. Osaa jo paljon ja on kehittynyt paljon lyhyessä ajassa. Vielä on tietty asiat palasina, mutta tosi hyvällä mallilla. Kiitokset Annalle siis seurasta ja niistä tuikitärkeistä silmistä ;)
Kiitokset vain itsellesi :) On oikein mukavaa, kun voidaan treenailla täällä kotikulmilla yhdessä, eikä aina tarvitse ajella kauemmas.
VastaaPoistaAnna