Pahoittelut, että teksti saattaa sisältää hehkutusta ja ylistystä. Joten jos ärsyttää jo valmiiksi niin jätä lukematta ;)
Enää on jäljellä "vain" treenailuja ja kisat on nyt kisattu. Vuosi on kyllä ollut ihan uskomaton kaikin puolin. Niin paljon kaikkea uutta, mieletöntä kokemusta joita ei vaihtaisi pois millään. Vuoden aikana ehti tapahtua myös osittain suunnittelemattomia asioita ja jotkut suunnitellut asiat eivät menneet niin kuin oli ajatellut...
Koiralauma kasvoi kahdella yksilöllä, vaikka vain yksi oli ollut suunnitelmissa. Mutta niin siinä vain joskus käy, että elämä yllättää :) Tiuhti on ollut aikamoinen persoonallinen lisäys tähän pakettiin. Ikää pikkuneidillä tulee muutaman päivän päästä kokonainen vuosi. Mulla ei ole mitään käsitystä tuon prinsessan luonteesta ja veikkaan, että menee vielä paljon aikaa ennen kuin sitä pystyy lukemaan kuin avointa kirjaa. Välillä siitä tulee tällainen olo ja seuraavana hetkenä taas tuollainen. Nadan kanssa asiasta viime viikolla juteltiin ja vaikea sanoa. Joko se on vain niin sitruunan niellyt prinsessa, ettei se vain näytä luonnettaan ulospäin. Tiuhtihan on vakava typy, joka ei asioille pahemmin naura. Vauhtia ja energiaa piisaa, mutta miten sen saa suunnattua esim agilityssa siihen suorittamiseen? Ja Tiuhtihan on todellinen prinsessa, joka ei nuku kovilla alustoilla ja joka ei tyydy teljettäväksi mihinkään. Tiuhti tulee mm kevythäkeistä läpi jos niin haluaa. Löytää kyllä keinot ;) Ihan hirveästi ei olla treenattu vaan olen antanut sen kasvaa rauhassa. Ja edetään jatkossakin sitä tahtia mikä sille sopii. Haluan kuitenkin oppia tuntemaan sen edes vähän paremmin ennen kuin hirveän tiukalla tahdilla aloitetaan hommia tekemään. Vai olisiko siinä sittenkin jonkinlainen ratkaisu, lisää treeniä vain? Näillä näkyminen Tiuhtista tulee "vain" agilitykoira.
Surku oli tammikuussa vielä ihan aloittelija agilityssa. Kisaaminenhan oltiin ehditty juuri viime vuoden puolella aloittaa, mutta yhtään nollia ei v. 2009 saatu aikaiseksi. Ykkösluokan nollat tulivat aika nopeasti alkuvuonna ja kakkosiin siirryttiin kisaamaan kesäkuussa. Heti Juhannuksena saatiin ensimmäinen kolmosluokan nollatulos! Nollia ollaan onnistuttu tekemään sitä vauhtia, että nyt on ensi vuoden arvokisoihin tulokset kasassa. Mitä enemmän Surkun kanssa treenaan niin sitä enemmän siitä tykkään. Surku on tietyllä tavalla unelmien täyttymys ja paljon enemmän kuin edes uskalsin toivoa. Olen monesti sanonut, että Surku on luonnonlahjakkuus ja olen edelleen sitä mieltä. Agilityssa se oppii ihan hetkessä uudet asiat. Sille ei tarvitse asioita opettaa ja tahkoa sadoilla toistoilla. Muutama selkeä toisto ja se olikin sitten siinä. Toki työtä on joutunut tekemään ja edelleen on pitkä lista opeteltavista asioista. Surku onkin mun oma Supermies :))) Tavoitteeksihan olin asettanut vuodelle 2010 luokkanousun kolmosiin. Ja tämä ylitettiin roimasti!! Kolmosluokassa Surkulla on nyt yhteensä 8 nollatulosta, joista kaksi on voittoa ja mukana on yksi tuplanolla. Lisäksi agilityradoilta on taskussa kaksi sertiä ja hyppyradoilta yksi kappale. Surkun kanssa kisaaminen on nautinto! Sen kanssa ei tarvitse jännittää turhaan asioita. Vaikka se on nuori niin siihen pystyy luottamaan 100%sti. Ja tiedän, että se tekee asiat aina täysillä! Toki Surkussa on omat heikkoutensa, eihän se täydellinen ole. Mutta Surkun huonot puolet ovat niin pienet verrattuna sen moniin hyviin puoliin, että ne meinaa kokonaan unohtua :)
Tokossa Surkun kanssa kisattiin vain kaksi kisaa tänä vuonna. Tavoitteena oli voittajaluokan ykköstulos ja mahdollinen korkkaus kuninkuusluokassa. Tähänkin tavoitteeseen päästiin :) Yksi voittajaluokan koe toukokuussa ja pisteitä juuri tasan ykköstuloksen minimipistemäärä ;) EVL:ssä käytiin kokeilemassa elokuun alussa, joka pisteiden valossa ei mennyt kovinkaan hulppeasti. Itse olin todella tyytyväinen suoritukseen ja se onkin se tärkein. Vuoden alkupuolisko treenattiin hyvinkin tiiviisti tokoa ja toinen puolisko todella vähän. Ei vain riittänyt energia kaikkeen. Sitä en vielä tiedä tuleeko Surku kisaamaan ensi vuonna tokossa, mutta kyllä siitä jonakin päivänä TVA tulee :) Katsotaan nyt miten pahasti agility vie meidät mennessään ;) Tokoa tullaan varmasti treenaamaan säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta en tiedä vielä riittääkö energia ykkösten vaatimaan systemaattiseen treenaukseen. Sen näkee sitten myöhemmin :)
Tikin vuosi ei ehkä harrastustulosten valossa ollut mikään paras mahdollinen. Mutta vuosi oli kuitenkin itselleni ehkä tärkein Tikin elämästä. Tavoitteena oli agilitysta valionarvo eikä muuta. Arvokisoihin en ollut menossa, koska olin laskenut juoksun ajoittuvan niiden suhteen juuri huonoon aikaan. Ja tarkoituksenahan oli astuttaa Tikki kevään/kesän juoksusta. Tulokset saatiin ihan kevyesti kasaan arvokisoihin. Valionarvokin napsahti heti ensimmäisestä mahdollisesta startista! Huisia!! Juoksu antoikin sitten odottaa itseään ihan urakalla. Sitä odotellessa ensin ilmoittauduin SM-kisoihin ja niihin päästiin osallistumaankin. Juoksua ei edelleenkään kuulunut joten ilmoittautuminen lähti myös MM-karsintoihin. Pian tuon ilmoittautumisen jälkeen juoksukin viimein alkoi, noin 1,5 kuukautta myöhässä... Päästiin kuitenkin MM-karsintoihin osallistumaan ja astutusreissuun lähdettiin heti kisojen jälkeen. MM-karsinnat menivät täysin yli odotusten. Tarkoituksena oli mennä tekemään mukavat suoritukset ja päästä kisaamaan myös toiselle päivälle. Kolmelta ekalta radalta saatiin puhdas suoritus ja pisteitäkin kertyi mukavasti. Noiden kolmen radan jälkeen olimme sijalla 4.... Kahdelta viimeiseltä radalta emme enää pisteitä saaneetkaan ja loppusijoituksemme oli 14. Joka oli varmasti ihan hyvä juttu tuohon saumaan ;) Päästiin siis lähtemään Ruotsiin hyvällä mielellä ja agility jäikin sitten karsintojen myötä tauolle pitkäksi aikaa.
PK-puolella oli tavoitteena saada edes yksi koe keväälle ja huhtikuun lopussa osallistuimmekin hakukokeeseen maan ollessa vielä osittain valkoinen. Koe tosin jäi meidän osalta vain henkilöetsintään yhden maalimiehen jäätyä metsään. Ja muu aikataulu ei sallinutkaan muita kokeita. Mutta ensi vuonna panostammekin taas pk-puoleen ihan eri tavalla :)
Tokossa tavoitteena oli Ruotsin tottelevaisuusvalion arvo. Se jäi ikävä kyllä 1,5 pisteen päähän. Mukava reissu kuitenkin kaikin puolin ja ehkä me jonakin päivänä vielä kokeillaan uudestaan, saa nähdä.
Vuoden 2010 päätavoite oli pentuhaaveet. Tikille löytyi hyvä uros Ruotsin puolelta ja kevät/kesä menikin juoksua odotellessa ja jännitellessä. Astutusreissuun päästiin vihdoin heinäkuun loppupuolella. Ja jännitystä silläkin reissulla riitti. Onneksi onni oli kuitenkin myötä ja astutukset onnistuivat luomuna kahtena peräkkäisenä päivänä. Kotimatkan jännitysten jälkeen edessä olikin 4 piinaavaa viikkoa. Ultra kuitenkin paljasti, ettei reissumme ollut ollenkaan turha :)Syyskuun loppupuolella Tikki ja Wilmer saivat yhdessä 3 tyttöä sekä 1 pojan. Yksi unelmistani oli jälleen käynyt toteen; Maailman Parhaalla Tikillä oli pentuja :) Ja samalla toteutui haaveeni Tikin lapsesta. Kotiin jäikin Tikin ainokainen poika, Teema :) Tikin pentuprojekti on yksi arvokkaimmista kokemuksista mitä voin ajatella omalla koiraharrastusurallani.
Teemasta toivon itselleni jatkoa pk-harrastuksen puolelle. Mutta ensin Teema saa rauhassa kasvaa isoksi nuoreksi mieheksi :) Todennäköisesti Teemaa tullaan näkemään muillakin harrastusareenoilla, mutta itse haaveilen pääasiallisesti urasta pk-puolella miekkosen kanssa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti