Yövuoron jälkeen en ehtinytkään nukkua kuin muutaman tunnin, kun agilitykisat jo kutsuivat. Energiajuomaa naamariin ja menoksi ;) Surku starttasi tänään kahden agilityradan verran. Molemmat radat tosi hyviä. Ekalta radalta tosi v-mäinen kielto putkelta. Surku oli jo putkessa, mutta mun leikkauksen takia se tunki pärstänsä sieltä vielä varmuudeksi ulos. Ekalla radalla mulla oli aika paljon ongelmia oman pääni kanssa. Kontaktit pelotti jo etukäteen, kun ne on treeneissäkin niin hilkulla että pysähtyykö vai ei. Ekalla radalla keinun meinasi mun silmiin vetää läpi laukalla, joten oli pakko ksäkyttää. Puominkin tuli alas ihan hirveää vauhtia ja oma pää ei kestänyt niin piti siinäkin käskyttää. Tästä johtuen puomin päähän suunnittelemani valssi jäi tekemättä ja putkella piti tehdä se surullisen kuuluisa takaaleikkaus. Aan juoksukontakti oli kuulemma siinä ja siinä, eli sitä pitää nyt pohtia uudemman kerran... No tuolla vitosella oltiin toisia, vaikka ei se yhtään lohduta. Molemmilla radoilla oli meille vaikea keppikulma ja toisella vielä vaikeampana versiona. Toiselle radalle menin ihan sillä ajatuksella, että pää on pidettävä kasassa eikä saa panikoida/jäätyä. Siihen onneksi päästiin :) Tosin miekkonen oli jo vähän rauhallisempi. Kontaktit eivät olleet niin hasardeja ja aalla rytmitin/käskytin alasmenolla. Ja todellakin mun pää pysyi kasassa. Tuloksena aika hieno nolla sen verran nopealla ajalla, että saatiin voitto kotiin :) Vitsit, että oli hieno fiilis!! Niin monta rataa olen Surkun kanssa onnistunut sössimään niin tämä tuli todella hyvään väliin. Nyt jaksaa taas uskoa itseensä :) Koiraan en ole uskoa missään vaiheessa menettänytkään :) Mutta ohjaaja on mitä on...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti