tiistai 28. syyskuuta 2010

Sheltit ulkoilevat

Näin meillä riehutaan :)

Meinaakohan Surku syödä Tiuhtin??

Sitten juostaan tukka hulmuten!

Poseeraus päät kallellaan :)

lauantai 25. syyskuuta 2010

Surku kisasi piirimestaruuksista

Mutta minä en :) ja syy siihen löytyy täältä: http://tikkiwilmer.blogspot.com. Eeva oli ystävällisesti lupautunut viemään Surkun, jos en itse pääsisi. Eeva on treenannut Surkun kanssa kaksi kertaa ja kerran kisannut epiksissä, eli pienellä treenimäärällä lähtivät kisaradoille :) Surku oli yksilökisan lisäksi myös TSAUn kakkosjoukkueessa. Joukkuekisassa olivat tehneet nollan :), hyppyradalta oli tullut harmittava vitonen rimasta. Agilityrata olikin hajonnut puolessa välissä ja tuloksena HYL. Kaikesta huolimatta hienosti tehty! Kiitos Eeva vielä :)

Nyt elellään treenirintamalla aika hiljaiseloa jonkin aikaa. Pyrkimyksenä olisi päästä Surkun kanssa kuitenkin edes satunnaisesti agilitya treenaamaan. Joitakin kisoja tässä vielä mietin mennäänkö vai ei...

maanantai 20. syyskuuta 2010

Kisaamassa Raumalla

Luvassa oli kaksi rataa, agi- ja hyppyrata. Agiradalla onnistuttiin saamaan 3 kieltoa alkupuolella rataa. Eka kielto oli mun moka, mutta loput kaksi tuli kun Surku aloitti pujottelun väärin kaksi kertaa. Tuota en tajunnut ollenkaan mistä johtui. Toisen kerran jo huomautin niin aloitti seuraavan kerran oikein. Kontaktit meni mielestäni hyvin, etenkin Aahan olen ihan tosi tyytyväinen. Puomi jäi ensin vähän vajaaksi, mutta johtui varmasti osittain heiluvasta puomista. Este siis huojui puolelta toiselle vähän kun koira sinne laukkasi ja Surku varoi sitä vähän ja vauhti stoppasi hetkeksi. Sama ongelma oli monella muullakin.

Hyppyrata menikin jo paremmin tuloksellisesti. Ohjaaja oli hukassa pari kertaa, joten suorituksena kuitenkin aika huono. Kerran jopa unohdin hetkeksi mihin mennä. No onneksi koira oli tuolloin putkessa niin sain koota pääni ;) Kukaan muu ei onnistunut suorittamaan rataa tuloksellisesti meitä paremmin, joten plokattiin sitten se ykköspalli. Saatiin myös tietenkin hyppyserti :) Mukavaa, nyt on yksi serti molempia laatuja taskussa ja ensi vuonna saakin sitten juhlia ;) Ja tietty nyt on se nollavoitto karsintoja varten hankittuna. Hieno supermies!!!

 Lammastelu-kirjoitukseen lisätty kuvasatoa

lauantai 18. syyskuuta 2010

Lammastelua

Tänään käytiin katsomassa Surkun kanssa lampaita. Sirpa oli järjestänyt shelteille paimennuspäivän ja me siis osallistuttiin Surkun kanssa. Surku on viime vuonna nähnyt pikaiseen lampaita ja tiesin pojan päässä jotain liikkuvan. Ensin oltiin pyöröhäkissä ja pyrkimyksenä pitämään lampaat koiran ja itsensä välissä. Pääasiallisesti vain suunnan vaihtoa ja pyörimistä. Surkun piti kovaan ääneen yrittää kertoa lampaille olevansa suuri ja vaarallinen shetlanninpaimen :) Mutta kyllä siellä jotain pojan päässä liikkui. Hienosti "kuunteli" sauvaa ja vaihtoi tarpeen mukaan suuntaa. Lampaisiin ei Surku koske. Toisella kierroksella otettiinkin sitten kuljetusta pitkässä liinassa. Edelleen ääntä piti käyttää, mutta hienosti keskittyi kun sitä vaadittiin. Surku selkeästi pyrki hakeutumaan lampaiden taakse ja kiersi melkein oikeaoppisesti. Saatiin muutama pätkä ihan ok:n oloista kuljetusta ja hyvin Surku aina kiersi lampaat kun itse käännyin. Kait Surkusta jonkinlainen "paimen" kehkeytyisi jos olis mahdollisuus käydä useammin. Täytyy kuitenkin sanoa, että ei sheltti kuitenkaan paimenna sanan varsinaisessa merkityksessä :) Mutta kiva iltapäivä oli kuitenkin. Kiitos Sirpalle järjestelyistä :) Alla muutama kuva pyöröhäkistä, kuvat Sirpa Saaren käsialaa.



Ennen lammastelua poikettiin hallille. Tiuhtilla on nyt parina kertana ollut keskittyminen vähän heikompaa, voisiko olla juoksu tulossa? Ei siis otettu kovinkaan paljon asioita, kun ei kerran keskittynyt kunnolla. Surku teki kontakteja, jotka alkaa jo näyttämään ihan kivoilta. Jopa aa on nopeutunut :) Lisäksi harjoiteltiin hypyillä sitä riman katsomista. Huomenna onkin kiva päästä taas pitkästä aikaa starttaamaan virallisiin :)

tiistai 14. syyskuuta 2010

Vallan agilitya

Ollaan siis keskitytty edelleen agilityyn. Viime viikolla käytiin epiksissä ja treeneissä olen keskittynyt lähinnä kontakteihin (a). Hiukan olen saanut aan kontaktia nyt nopeammaksi, mutta töitä pitää vielä tehdä. Epiksissä huomasi, että olen treenannut lähinnä aata koska puomilla jäi ensin etujalat esteelle. Uudella käskyllä toi tassut alas. Aalla tuli ihan suht hyvin alas asti. Keinulla posotti yli. Eeva meni saman radan Surkun kanssa pm-kisoja ajatellen. Ja ihan hyvän näköistä menoa se oli.

Tiuhti on tehnyt edelleen lähinnä keppejä ja puomia. Kumpikin sujuu edelleen. Puomille olen nyt ottanut yhden/kahden esteen kautta. Sama pitäisi tehdä nyt keppien kanssa, ettei opi menemään niitä vain yksittäisenä. Kerran kokeilin osaako mennä suorat kepit ja hyvin meni. Pidän nyt kuitenkin jonkin aikaa keppejä vähän auki niin saan vähän lisää itseluottamusta ja vauhtia. Koska kiirehän ei todellakaan ole. Tyypillä tuli ikää viikonloppuna vasta se 9 kk.

Eilen käytiin Surkun kanssa Elinan yksärillä. ja oli kyllä hyödyllinen tunti :) (nämä muistiinpanot lähinnä itselle muistiin, eli termit voi olla mitä sattuu mutta itse kuitenkin tiedän mistä puhun :D)Hirveästi ei tullut se meidän ongelma esille, mutta syy löytyi kuitenkin. Eli kun ohjaan oikein niin koirakin menee ja irtoaa hyvin. Saisin ohjata Surkua paljon rohkeammin. Päällejuoksuissa pitää muistaa varpaat menosuuntaan ja rintamasuunta pitää kääntää vahvasti koiraa kohti (lelun heitto laskeutumiskohtaan vastaisella kädellä). Niistossa selkeästi niistävä käsi esteen toiselle puolelle. Valsseihin rohkeasti ja nopeammin valmiiksi. Käsi näyttämään heti mihin mennään. Pujottelussa päällejuoksu sujui hyvin, mutta sitä voisi edelleen treenata erikseen (oma mielipide) ja lelun heitto pujottelun päähän. Lisäksi opetettava koiralle pujottelun itsenäinen aloitus/suoritus. Muistettava mihin laser näyttää, sinne se koira menee. Katse koirassa!! Vaikka olisi menossa seuraavaa estettä kohti niin katse muistettava pitää koirassa. Takaakierroissa suunta mihin koiraa lähettää (hieman viistoon ulospäin) ja nopeasti alta pois valssiin. Valssit yleensäkin nopeammin valmiiksi, valmis vasta kun ohjaus seuraavalle esteelle. Takaaleikkauksissa rohkeammin päälle, muistettava vain pitää ohjaus esteelle (koiran puoleinen käsi ja rintamasuunta). Surku kattoo siivekkeitä, eikä rimaa eli siitä opetettava pois usealla peräkkäisellä siivekkeellä ja yhdellä rimalla. Ylimääräiset täällä ja tässä huudot pois. Mahdollisimman vähän käskyjä. Jos esteen suorittamisen jälkeen joutuu huutamaan täällä, on myöhässä. Mulla niitä tuli ihan turhaan. Vekkauksessa muistettava rintamasuunta (vs takaakierto). Eli vekkauksessa rintama menosuuntaan (koiralle pyllistys) ja näistä paljon Surkulla palkkauksia. Surku lähtee samantien takaakiertoon jos vekkauksessa rintamasuunta väärin. Tiputetuista rimoista loppuu hauska, koira nätisti maahan jonka jälkeen rima paikoilleen ja hyppy uudestaan. Ja muistettava palkita puhtaasta hypystä. Surku hyppää pääsääntöisesti hyvin, mutta kiireen sattuessa tulee huolimattomaksi. Opetettava tarkemmaksi.

Olikohan tässä kaikki :) Molemmat oltiin aika poikki ja hiki valui. Mutta oli kyllä todella hyödyllinen tunti!! Nämä kun vielä muistaisi jatkossa :) Innolla odotetaan seuraavaa kertaa ja kovasti tuli hinku taas treenaamaan ja treenaamaan :) Ja voi vitsit miten paljon tykkäänkään tuosta koirasta!!!

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Ensimmäiset agilityhaukahdukset :)

Perjantaina kävin Surkun kanssa pikaisesti hallilla kontakteja treenaamassa. Vielä ei mitään suurta ahaa-elämystä saatu...

Lauantaina oli kisat Janakkalassa, agi- ja hyppyrata ja molemmat Saviojan käsialaa. Lämmittelyesteillä sain itselleni lisästressin renkaasta. Surku ei sitä yhtäkkiä osannutkaan mennä... Sain siinä ongelmaa vähän selvitettyä ja tiesin miten radalla pitää se ohjata. Agiradalta tuloksena hyl, koska otin sen tahallaan. Aalta saatiin kontaktivirhe ja en osannut tähän reagoida heti niin päätettiin jatkaa rataa. Vaikka olisi pitänyt ehdottomasti keskeyttää siihen. Mutta eipä se koira seuraavan esteen jo suoritettuaan olisi millään ymmärtänyt syytä. Puomiltakin herra päätti loikata, tosin tassut osui kontaktille. Mutta tähän se homma jäi, ei tuollaista voi katsoa enää sormien läpi. Ihan pelkkää sikailua. Muuten rata meni ihan hyvin. Yhteen kohtaan oli vähän pakko vääntää valsseja, kun en olisi sitä oikein muulla tavalla saanut menemään. Surku kun hallitsee vielä kovin vähän erilaisia ohjauskuvioita.. Toisaalta olis toivonut, että toinenkin olisi ollut agilityrata mutta toisaalta olin ihan helpottunut. Hyppyrata oli aika tiukkaan pistetty paketti ja monenlaista käännöstä. Kiva rata, mutta meille taas vähän vaikeampi. Ei mikään maailman sujuvampi suoritus, mutta ihan mukiinmenevä. Tuloksena puhdas rata ja ihanneajan alituskin, tällä sijoituttiin toiseksi. Harmittavasti osallistujia ei ollut riittävästi, että serti olisi edes meille siirtynyt. Jotenkin oli kisapäivän jälkeen vaikea olla tuloksiin tyytyväinen, vaikka nolla saatiinkin. Tiedän, että pystytään paljon parempaan. Kontaktikäyttäytyminen otti eniten päähän ja se, että rytmi oli taas kovin hakusessa. Taukoa tosin on ollut alla niin kunnon treenaamisesta kuin kisaamisestakin. Se selittää toki osan tuosta. No nyt otetaan kunnon treenikausi päälle niin eiköhän homma parane edes vähän, toivotaan ainakin! Tyytyväinen olin kuitenkin moniin asioihin, kun sain vaan ratoja vähän mielessä työstettyä. Yksi positiivinen asia oli rengas. Se siis onnistui kummallakin radalla ja hyppyradalla rengas suoritettiin kahteen otteeseen.

Sunnuntaina oli sovittu treffit hallille Annan ja Sonjan kanssa. Surku teki kontakteja (ylläri), pientä hyppykuviota ja renkaalla eri suunnista lähestymisiä. Sonjalta saatiin vinkkiä kontaktiongelmaan ja lähdetään nyt hommaa sillä työstämään. Nyt mun pitää vaan olla pitkäpinnainen ja tehdä tätä kunnolla. Hiukan suunnitellut kisat varmaan tätä sotkee, mutta ei voi mitään. Kisoista en luovu, kun niihin muutenkin päästään liian harvoin :) Mutta alkoi näyttää jo ihan lupaavalta, kun muutama toisto tehtiin Sonjan ohjeilla. Hyppykuviossa ei mitään ihmeellistä. Pitäisi rakentaa aina jotain pientä hyppyvääntöä, kun Surkun kanssa menen treenaamaan. Niin saisin ehkä vähän paremmalle tasolle meidän rytmin. Rengas olikin taas herra Hahmotushäiriölle liian vaikea. Onneksi sekin alkoi sujumaan loppua kohden. Jännä huomio on se, että Surku kyllä tietää mistä pitää hypätä. Kun sitä toruu väärästä niin se korjaa heti hyppäämällä renkaan läpi... Toinen huomio on, että lähtee niin helposti mun liikkeeseen mukaan. Oli siis yhdelläkin kertaa tähtäämässä oikeaan koloon, mutta mun liike "pakotti" hyppäämään sivusta. Omituinen tyyppi :) Mutta niin ihana kuitenkin!

Tiuhti pääsi myös sunnuntaina tekemään omia juttujaan. Aloitettiin putkilla. Kentällä oli sopivasti kaksi suoraa putkea rinnakkain. Saatiin hyvin Tiuhtille vauhtia niiden avulla ja tietty lelun käytölläkin oli oma vaikutuksensa. Tässä vaiheessa tuli Tiuhtin ensimmäiset agilityhaukahdukset :) Tehtiin puomia ja lisäksi hyppykuvioita rimojen ollessa 20 sentissä. Ekaa kertaa oli rimat ylhäällä :) Tuntui, että hiukan paremmin osasi nyt hahmottaa hypytkin. Keinua otettiin niin, että Anna piti keinua ylhäällä ja Tiuhti sai juosta päätyyn syömään namia. Keppejä otettiin jälleen vinokepeillä. Nyt oli ihan erilainen vauhti mitä aikaisemmin, hienoa! Hyvin pujotteli joka kerta oikein. Piti vielä lopuksi nostaa keppejä inan verran. Kun sekin onnistui niin lopetettiin siihen :) Hyvät treenit siis kaiken kaikkiaan sunnuntaina. Jos ei muuta niin toivo ainakin elää :)

tiistai 24. elokuuta 2010

Agilitypainotteista

Nyt kun kerran pidetään vähän taukoa tokosta niin ollaan tietty keskitytty agilityyn. Surkun kontaktit, tai lähinnä se A, aiheuttaa nyt ohjaajalle stressiä. Jostainhan se stressi on revittävä ;) Eli ongelma on himmailu ja steppailu. Hidastaa ja steppaa kun tekee pysäytyskontakteja, mutta juoksukontakteilla hyppää turhan ylhäältä ja on siis riskaabelia. Voi argh!! Tänäänkin pääpaino kontaktitreenillä kun hallilla poikettiin. Puomilla ja keinullahan ei itse asiassa ongelmaa ole. Olen ottanut kotipihassa ja hallilla nyt pelkälle kontaktialueelle menoa sivusta. Tokihan tämä vahvistaa sitä oikeaa pysähdyspaikkaa, mutta jotenkaan ei jaksa uskoa sen auttavan tuohon aan teputteluun... En millään haluis tehdä mitään kompromisseja, kun se ei oo mun juttu. Aluksihan Surku tuli ihan hyvin aalla nopeasti alas, mutta nyt jo pidempään takunnut. Ja en kyllä käsitä syytä. Otin myös vähän hyppyjä ja laitoin sekaan pari okseria. Niille tuli nyt lähestymisiä vähän erilaisemmista kulmista ja nyt hyppäsikin jo kivasti.

Onneksi Tiuhti oli edelleen kovin taitava (ja olihan toki Suppekin)! Tiuhti teki vähän miniminihyppyjä, puomia, putkea, keppejä ja muutaman keinun. Hienosti menee edelleen. Irtoamistreenejä sen kanssa voisi varmaan seuraavaksi alkaa tekemään. Pitää miettiä miten sitä lähtee työstämään. Ja samaa varmaan pitää tehdä supermiehenkin kanssa.

Sheltit kävi lauantaina Tanjan käsittelyssä. Surkulla ihan kunnon hieronta ja olikin lapaluiden takaa kireä. Takaosa oli nyt hyvässä kunnossa. Tuo lapaluiden kireys selittää miksi taas aristellut kylkiin koskemista normia enemmän. Surkuhan ei tykkää oikeastaan koskaan jos kylkiin koskee. Tiuhtin halusin tsekkauttaa, koska se ei mun mielestä ole käyttänyt takaosaansa niin voimakkaasti kuin pitäisi. Ja sillä olikin lantiossa vinoutta. Tanja sitä vähän käsitteli, mitä aika antoi periksi. Ja sunnuntaina huomasikin lenkillä jo eron sen liikkumisessa. Tiuhtillekin pitää varata nyt ihan oma aika niin saadaan sen lantio kuntoon. En yhtään ihmettele, että on vähän jumissa kun aina on yrittänyt pysyä aikuisten vauhdissa jo ihan omalla pihallakin. Ja useammankin kerran on tainnut pyörähtää kun on jäänyt isompien jalkoihin. Tiuhti oli kyllä sitä mieltä, että kuolema vähintään korjaa kun tuollaiseen käsittelyyn joutui. Hirmuisesti jännitti, kun ei ymmärtänyt mikä on homman nimi. No eiköhän sekin niihin totu, kun kerran Surkukin alkaa pikkuhiljaa :)