Olin ilmoittanut Surkun kahdelle agilityradalle, tuomarina Anne Huittinen joka oli minulle uusi tuttavuus. Aiemmin olin jo vähän kurkkinut netistä millaisia ratoja hän tekee ja pidin kyllä. Sopivasti haastetta (ainakin meille), mutta kuitenkin vauhdikasta menoa. Ekalta radalta saatiin aikaiseksi nolla ja sijoituttiin sillä treenikaverien jälkeen 2. sijalle. Ja meille siirtyi agi-serti :) Näin jäädään siis odottamaan ensi kesää, että saadaan ottaa se viimeinen vastaan, makeaa :) Kivaa oli onnistua ekalla radalla, kun tähän mennessä se nolla on tullut toiselta radalta...
Tuplakin oli kovin kovin lähellä... Toka rata meni todella hienosti keinulle asti, jonka jälkeen enää kolme estettä maaliin. Keinulta en ottanut Surkua kunnolla mukaan ja se valitsi itselleen loogisimman esteen, joka nyt sattui olemaan väärä. Harmitti toki tuollainen tyhmä oma moka (varsinkin kun vastaava juttu tapahtui torstain treeneissä...), mutta toisaalta olin kuitenkin todella tyytyväinen muuhun suoritukseen. Ennen keinua oli suhteellisen vaikea sarjaeste johon sain onnistuneesti tehtyä takaakierron jälkeen päällejuoksun. Tuo sarjaeste meni niin hienosti! Ehkä sen hetken aiheuttama flow-tunne aiheutti sitten itselle sen hetken herpaantumisen keinulla. Onnistuin tekemään radoilla sellaisia ohjauksia mitä en ole hirveästi kisoissa tehnyt vielä. Uskalsin jättää kontaktia suorittamaan, jotta pääsin valssaamaan seuraavan esteen taakse. Ja se takaakierto-päällejuoksu oli myös tällainen ohjaus, mitä en ole kisoissa (tai treeneissä edes) hirveästi tehnyt. Tiesin kyllä Surkun sen osaavaan (jos itse vain sen osasin tehdä) ja se menikin just eikä melkein. Olen kyllä hirveän tyytyväinen pieneen Supermieheen :)))
Palkintojen jakoa odotellessa tuli tuomarikin vielä juttelemaan ja koiraa kehumaan. Vähän sitä aina häkeltyy, kun joku muu kehuu omaa koiraa. Vaikka itsekin tiedän siinä olevan potentiaalia ja tykkään Surkusta kuin hullu puurosta, niin silti se on kovin häkellyttävää. Tuomari harmitteli, kun ei osallistuttu hyppyradalle ollenkaan. Olisi kuulemma kovin mielellään meidät siellä nähnyt :)
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
torstai 7. lokakuuta 2010
Pentuja, sairaslomaa ja agilitya
Pääasiallisesti mun kaikki energia menee pentuihin. Eihän ne tällä hetkellä hirveästi multa työtä vaadi, kun Tikki hoitaa oman tonttinsa. Mutta eipä hirveästi tee mieli lähteä kovin pitkäksi aikaa pois kotoa. Agilitytreeneihin pyrin pääsemään, jotta pysyy edes joku tuntuma Surkun kanssa. Tiuhti on nyt ollut tauolla vähän kaikesta. Energiaa kun ei juuri nyt oikein riitä pentujen ohella kaikkeen. Sekä parit viime kerrathan neiti oli vähän heikko keskittymään. Vielä ei ole juoksua näkynyt, eikä Surkukaan pahemmin ole haistellut. Täytyy testata neitiä sitten kun seuraavaksi tulee hallille mentyä omalla ajalla...
Tällä viikolla piti palata lomalta töihin ja olinkin yhden kokonaisen päivän. Työpäivän jälkeen huilasin hetken sohvalla ja sieltä noustessa ei selkä enää suoristunutkaan... Tiistaina siis lääkäriin ja loma jatkuu sairasloman merkeissä. Olisin kyllä niin mielelläni jatkanut töiden tekoa. On niin syvältä nämä selkäjutut. Syytän kyllä Tikin pentuja tästä ;) On tullut kykittyä pentulaatikolla mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Lisäksi kahden viikon loma tuli otettua aika rennosti kaikin puolin niin töihin paluu oli ehkä turhan suuri muutos kropalle.
En tiedä miten fiksu veto oli tänään käydä treeneissä, mutta menin kuitenkin. Eipä se treenatessa tunnu missään, toivottavasti ei tunnu jälkikäteenkään. Surku oli tälläkin kertaa aika pätevä! Meillä on edelleen paljon yksittäisiä asioita harjoiteltavana. Niiden kimppuun pitää ryhtyä heti kun aikaa liikenee ns ylimääräiselle treenille. Melkeinpä asia nro 1 on lähtötreenit. Surku tuntuu alussa lukevan vähän heikommin mua ja hakeutuvan enempi esteille. Eli lähtötreeniä niin, että tulee oikeasti käteen. Samaa ongelmaahan oli viime viikollakin... Tänään saatiin alun tiukka käännös toimimaan jaakotuksella. Olin itse asiassa yllättynyt miten hyvin Surku sen suoritti. Sille kun on ollut pitkään vaikeuksia lukea tuollaisia ohjauksia, kun niissä joudun kääntämään rintamasuunnan sitä vastaan. Ja alussahan tehtiin pitkään töitä, että ei tee rintamasuunnan vastaisesti kun pikkupoikana niin helposti oikoi selän takaa jne. Näitä jaakotuksia ym ei ole kyllä hirveästi tarvinnut Surkun päähän tahkoa kun on oppinut taas hirveän helposti. Kontakteista puomi on tällä hetkellä se huonoin, ei tuo etutassuja maahan. Ärsyttävää. No ei auta muuta kuin treenata ja treenata :)
Lauantaina olisi kaksi agilitystarttia ATT:lla. Saa nähdä miten meidän käy :)
Tällä viikolla piti palata lomalta töihin ja olinkin yhden kokonaisen päivän. Työpäivän jälkeen huilasin hetken sohvalla ja sieltä noustessa ei selkä enää suoristunutkaan... Tiistaina siis lääkäriin ja loma jatkuu sairasloman merkeissä. Olisin kyllä niin mielelläni jatkanut töiden tekoa. On niin syvältä nämä selkäjutut. Syytän kyllä Tikin pentuja tästä ;) On tullut kykittyä pentulaatikolla mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Lisäksi kahden viikon loma tuli otettua aika rennosti kaikin puolin niin töihin paluu oli ehkä turhan suuri muutos kropalle.
En tiedä miten fiksu veto oli tänään käydä treeneissä, mutta menin kuitenkin. Eipä se treenatessa tunnu missään, toivottavasti ei tunnu jälkikäteenkään. Surku oli tälläkin kertaa aika pätevä! Meillä on edelleen paljon yksittäisiä asioita harjoiteltavana. Niiden kimppuun pitää ryhtyä heti kun aikaa liikenee ns ylimääräiselle treenille. Melkeinpä asia nro 1 on lähtötreenit. Surku tuntuu alussa lukevan vähän heikommin mua ja hakeutuvan enempi esteille. Eli lähtötreeniä niin, että tulee oikeasti käteen. Samaa ongelmaahan oli viime viikollakin... Tänään saatiin alun tiukka käännös toimimaan jaakotuksella. Olin itse asiassa yllättynyt miten hyvin Surku sen suoritti. Sille kun on ollut pitkään vaikeuksia lukea tuollaisia ohjauksia, kun niissä joudun kääntämään rintamasuunnan sitä vastaan. Ja alussahan tehtiin pitkään töitä, että ei tee rintamasuunnan vastaisesti kun pikkupoikana niin helposti oikoi selän takaa jne. Näitä jaakotuksia ym ei ole kyllä hirveästi tarvinnut Surkun päähän tahkoa kun on oppinut taas hirveän helposti. Kontakteista puomi on tällä hetkellä se huonoin, ei tuo etutassuja maahan. Ärsyttävää. No ei auta muuta kuin treenata ja treenata :)
Lauantaina olisi kaksi agilitystarttia ATT:lla. Saa nähdä miten meidän käy :)
tiistai 28. syyskuuta 2010
Sheltit ulkoilevat
| Näin meillä riehutaan :) |
| Meinaakohan Surku syödä Tiuhtin?? |
| Sitten juostaan tukka hulmuten! |
| Poseeraus päät kallellaan :) |
lauantai 25. syyskuuta 2010
Surku kisasi piirimestaruuksista
Mutta minä en :) ja syy siihen löytyy täältä: http://tikkiwilmer.blogspot.com. Eeva oli ystävällisesti lupautunut viemään Surkun, jos en itse pääsisi. Eeva on treenannut Surkun kanssa kaksi kertaa ja kerran kisannut epiksissä, eli pienellä treenimäärällä lähtivät kisaradoille :) Surku oli yksilökisan lisäksi myös TSAUn kakkosjoukkueessa. Joukkuekisassa olivat tehneet nollan :), hyppyradalta oli tullut harmittava vitonen rimasta. Agilityrata olikin hajonnut puolessa välissä ja tuloksena HYL. Kaikesta huolimatta hienosti tehty! Kiitos Eeva vielä :)
Nyt elellään treenirintamalla aika hiljaiseloa jonkin aikaa. Pyrkimyksenä olisi päästä Surkun kanssa kuitenkin edes satunnaisesti agilitya treenaamaan. Joitakin kisoja tässä vielä mietin mennäänkö vai ei...
Nyt elellään treenirintamalla aika hiljaiseloa jonkin aikaa. Pyrkimyksenä olisi päästä Surkun kanssa kuitenkin edes satunnaisesti agilitya treenaamaan. Joitakin kisoja tässä vielä mietin mennäänkö vai ei...
maanantai 20. syyskuuta 2010
Kisaamassa Raumalla
Luvassa oli kaksi rataa, agi- ja hyppyrata. Agiradalla onnistuttiin saamaan 3 kieltoa alkupuolella rataa. Eka kielto oli mun moka, mutta loput kaksi tuli kun Surku aloitti pujottelun väärin kaksi kertaa. Tuota en tajunnut ollenkaan mistä johtui. Toisen kerran jo huomautin niin aloitti seuraavan kerran oikein. Kontaktit meni mielestäni hyvin, etenkin Aahan olen ihan tosi tyytyväinen. Puomi jäi ensin vähän vajaaksi, mutta johtui varmasti osittain heiluvasta puomista. Este siis huojui puolelta toiselle vähän kun koira sinne laukkasi ja Surku varoi sitä vähän ja vauhti stoppasi hetkeksi. Sama ongelma oli monella muullakin.
Hyppyrata menikin jo paremmin tuloksellisesti. Ohjaaja oli hukassa pari kertaa, joten suorituksena kuitenkin aika huono. Kerran jopa unohdin hetkeksi mihin mennä. No onneksi koira oli tuolloin putkessa niin sain koota pääni ;) Kukaan muu ei onnistunut suorittamaan rataa tuloksellisesti meitä paremmin, joten plokattiin sitten se ykköspalli. Saatiin myös tietenkin hyppyserti :) Mukavaa, nyt on yksi serti molempia laatuja taskussa ja ensi vuonna saakin sitten juhlia ;) Ja tietty nyt on se nollavoitto karsintoja varten hankittuna. Hieno supermies!!!
Lammastelu-kirjoitukseen lisätty kuvasatoa
Hyppyrata menikin jo paremmin tuloksellisesti. Ohjaaja oli hukassa pari kertaa, joten suorituksena kuitenkin aika huono. Kerran jopa unohdin hetkeksi mihin mennä. No onneksi koira oli tuolloin putkessa niin sain koota pääni ;) Kukaan muu ei onnistunut suorittamaan rataa tuloksellisesti meitä paremmin, joten plokattiin sitten se ykköspalli. Saatiin myös tietenkin hyppyserti :) Mukavaa, nyt on yksi serti molempia laatuja taskussa ja ensi vuonna saakin sitten juhlia ;) Ja tietty nyt on se nollavoitto karsintoja varten hankittuna. Hieno supermies!!!
Lammastelu-kirjoitukseen lisätty kuvasatoa
lauantai 18. syyskuuta 2010
Lammastelua
Tänään käytiin katsomassa Surkun kanssa lampaita. Sirpa oli järjestänyt shelteille paimennuspäivän ja me siis osallistuttiin Surkun kanssa. Surku on viime vuonna nähnyt pikaiseen lampaita ja tiesin pojan päässä jotain liikkuvan. Ensin oltiin pyöröhäkissä ja pyrkimyksenä pitämään lampaat koiran ja itsensä välissä. Pääasiallisesti vain suunnan vaihtoa ja pyörimistä. Surkun piti kovaan ääneen yrittää kertoa lampaille olevansa suuri ja vaarallinen shetlanninpaimen :) Mutta kyllä siellä jotain pojan päässä liikkui. Hienosti "kuunteli" sauvaa ja vaihtoi tarpeen mukaan suuntaa. Lampaisiin ei Surku koske. Toisella kierroksella otettiinkin sitten kuljetusta pitkässä liinassa. Edelleen ääntä piti käyttää, mutta hienosti keskittyi kun sitä vaadittiin. Surku selkeästi pyrki hakeutumaan lampaiden taakse ja kiersi melkein oikeaoppisesti. Saatiin muutama pätkä ihan ok:n oloista kuljetusta ja hyvin Surku aina kiersi lampaat kun itse käännyin. Kait Surkusta jonkinlainen "paimen" kehkeytyisi jos olis mahdollisuus käydä useammin. Täytyy kuitenkin sanoa, että ei sheltti kuitenkaan paimenna sanan varsinaisessa merkityksessä :) Mutta kiva iltapäivä oli kuitenkin. Kiitos Sirpalle järjestelyistä :) Alla muutama kuva pyöröhäkistä, kuvat Sirpa Saaren käsialaa.
Ennen lammastelua poikettiin hallille. Tiuhtilla on nyt parina kertana ollut keskittyminen vähän heikompaa, voisiko olla juoksu tulossa? Ei siis otettu kovinkaan paljon asioita, kun ei kerran keskittynyt kunnolla. Surku teki kontakteja, jotka alkaa jo näyttämään ihan kivoilta. Jopa aa on nopeutunut :) Lisäksi harjoiteltiin hypyillä sitä riman katsomista. Huomenna onkin kiva päästä taas pitkästä aikaa starttaamaan virallisiin :)
Ennen lammastelua poikettiin hallille. Tiuhtilla on nyt parina kertana ollut keskittyminen vähän heikompaa, voisiko olla juoksu tulossa? Ei siis otettu kovinkaan paljon asioita, kun ei kerran keskittynyt kunnolla. Surku teki kontakteja, jotka alkaa jo näyttämään ihan kivoilta. Jopa aa on nopeutunut :) Lisäksi harjoiteltiin hypyillä sitä riman katsomista. Huomenna onkin kiva päästä taas pitkästä aikaa starttaamaan virallisiin :)
tiistai 14. syyskuuta 2010
Vallan agilitya
Ollaan siis keskitytty edelleen agilityyn. Viime viikolla käytiin epiksissä ja treeneissä olen keskittynyt lähinnä kontakteihin (a). Hiukan olen saanut aan kontaktia nyt nopeammaksi, mutta töitä pitää vielä tehdä. Epiksissä huomasi, että olen treenannut lähinnä aata koska puomilla jäi ensin etujalat esteelle. Uudella käskyllä toi tassut alas. Aalla tuli ihan suht hyvin alas asti. Keinulla posotti yli. Eeva meni saman radan Surkun kanssa pm-kisoja ajatellen. Ja ihan hyvän näköistä menoa se oli.
Tiuhti on tehnyt edelleen lähinnä keppejä ja puomia. Kumpikin sujuu edelleen. Puomille olen nyt ottanut yhden/kahden esteen kautta. Sama pitäisi tehdä nyt keppien kanssa, ettei opi menemään niitä vain yksittäisenä. Kerran kokeilin osaako mennä suorat kepit ja hyvin meni. Pidän nyt kuitenkin jonkin aikaa keppejä vähän auki niin saan vähän lisää itseluottamusta ja vauhtia. Koska kiirehän ei todellakaan ole. Tyypillä tuli ikää viikonloppuna vasta se 9 kk.
Eilen käytiin Surkun kanssa Elinan yksärillä. ja oli kyllä hyödyllinen tunti :) (nämä muistiinpanot lähinnä itselle muistiin, eli termit voi olla mitä sattuu mutta itse kuitenkin tiedän mistä puhun :D)Hirveästi ei tullut se meidän ongelma esille, mutta syy löytyi kuitenkin. Eli kun ohjaan oikein niin koirakin menee ja irtoaa hyvin. Saisin ohjata Surkua paljon rohkeammin. Päällejuoksuissa pitää muistaa varpaat menosuuntaan ja rintamasuunta pitää kääntää vahvasti koiraa kohti (lelun heitto laskeutumiskohtaan vastaisella kädellä). Niistossa selkeästi niistävä käsi esteen toiselle puolelle. Valsseihin rohkeasti ja nopeammin valmiiksi. Käsi näyttämään heti mihin mennään. Pujottelussa päällejuoksu sujui hyvin, mutta sitä voisi edelleen treenata erikseen (oma mielipide) ja lelun heitto pujottelun päähän. Lisäksi opetettava koiralle pujottelun itsenäinen aloitus/suoritus. Muistettava mihin laser näyttää, sinne se koira menee. Katse koirassa!! Vaikka olisi menossa seuraavaa estettä kohti niin katse muistettava pitää koirassa. Takaakierroissa suunta mihin koiraa lähettää (hieman viistoon ulospäin) ja nopeasti alta pois valssiin. Valssit yleensäkin nopeammin valmiiksi, valmis vasta kun ohjaus seuraavalle esteelle. Takaaleikkauksissa rohkeammin päälle, muistettava vain pitää ohjaus esteelle (koiran puoleinen käsi ja rintamasuunta). Surku kattoo siivekkeitä, eikä rimaa eli siitä opetettava pois usealla peräkkäisellä siivekkeellä ja yhdellä rimalla. Ylimääräiset täällä ja tässä huudot pois. Mahdollisimman vähän käskyjä. Jos esteen suorittamisen jälkeen joutuu huutamaan täällä, on myöhässä. Mulla niitä tuli ihan turhaan. Vekkauksessa muistettava rintamasuunta (vs takaakierto). Eli vekkauksessa rintama menosuuntaan (koiralle pyllistys) ja näistä paljon Surkulla palkkauksia. Surku lähtee samantien takaakiertoon jos vekkauksessa rintamasuunta väärin. Tiputetuista rimoista loppuu hauska, koira nätisti maahan jonka jälkeen rima paikoilleen ja hyppy uudestaan. Ja muistettava palkita puhtaasta hypystä. Surku hyppää pääsääntöisesti hyvin, mutta kiireen sattuessa tulee huolimattomaksi. Opetettava tarkemmaksi.
Olikohan tässä kaikki :) Molemmat oltiin aika poikki ja hiki valui. Mutta oli kyllä todella hyödyllinen tunti!! Nämä kun vielä muistaisi jatkossa :) Innolla odotetaan seuraavaa kertaa ja kovasti tuli hinku taas treenaamaan ja treenaamaan :) Ja voi vitsit miten paljon tykkäänkään tuosta koirasta!!!
Tiuhti on tehnyt edelleen lähinnä keppejä ja puomia. Kumpikin sujuu edelleen. Puomille olen nyt ottanut yhden/kahden esteen kautta. Sama pitäisi tehdä nyt keppien kanssa, ettei opi menemään niitä vain yksittäisenä. Kerran kokeilin osaako mennä suorat kepit ja hyvin meni. Pidän nyt kuitenkin jonkin aikaa keppejä vähän auki niin saan vähän lisää itseluottamusta ja vauhtia. Koska kiirehän ei todellakaan ole. Tyypillä tuli ikää viikonloppuna vasta se 9 kk.
Eilen käytiin Surkun kanssa Elinan yksärillä. ja oli kyllä hyödyllinen tunti :) (nämä muistiinpanot lähinnä itselle muistiin, eli termit voi olla mitä sattuu mutta itse kuitenkin tiedän mistä puhun :D)Hirveästi ei tullut se meidän ongelma esille, mutta syy löytyi kuitenkin. Eli kun ohjaan oikein niin koirakin menee ja irtoaa hyvin. Saisin ohjata Surkua paljon rohkeammin. Päällejuoksuissa pitää muistaa varpaat menosuuntaan ja rintamasuunta pitää kääntää vahvasti koiraa kohti (lelun heitto laskeutumiskohtaan vastaisella kädellä). Niistossa selkeästi niistävä käsi esteen toiselle puolelle. Valsseihin rohkeasti ja nopeammin valmiiksi. Käsi näyttämään heti mihin mennään. Pujottelussa päällejuoksu sujui hyvin, mutta sitä voisi edelleen treenata erikseen (oma mielipide) ja lelun heitto pujottelun päähän. Lisäksi opetettava koiralle pujottelun itsenäinen aloitus/suoritus. Muistettava mihin laser näyttää, sinne se koira menee. Katse koirassa!! Vaikka olisi menossa seuraavaa estettä kohti niin katse muistettava pitää koirassa. Takaakierroissa suunta mihin koiraa lähettää (hieman viistoon ulospäin) ja nopeasti alta pois valssiin. Valssit yleensäkin nopeammin valmiiksi, valmis vasta kun ohjaus seuraavalle esteelle. Takaaleikkauksissa rohkeammin päälle, muistettava vain pitää ohjaus esteelle (koiran puoleinen käsi ja rintamasuunta). Surku kattoo siivekkeitä, eikä rimaa eli siitä opetettava pois usealla peräkkäisellä siivekkeellä ja yhdellä rimalla. Ylimääräiset täällä ja tässä huudot pois. Mahdollisimman vähän käskyjä. Jos esteen suorittamisen jälkeen joutuu huutamaan täällä, on myöhässä. Mulla niitä tuli ihan turhaan. Vekkauksessa muistettava rintamasuunta (vs takaakierto). Eli vekkauksessa rintama menosuuntaan (koiralle pyllistys) ja näistä paljon Surkulla palkkauksia. Surku lähtee samantien takaakiertoon jos vekkauksessa rintamasuunta väärin. Tiputetuista rimoista loppuu hauska, koira nätisti maahan jonka jälkeen rima paikoilleen ja hyppy uudestaan. Ja muistettava palkita puhtaasta hypystä. Surku hyppää pääsääntöisesti hyvin, mutta kiireen sattuessa tulee huolimattomaksi. Opetettava tarkemmaksi.
Olikohan tässä kaikki :) Molemmat oltiin aika poikki ja hiki valui. Mutta oli kyllä todella hyödyllinen tunti!! Nämä kun vielä muistaisi jatkossa :) Innolla odotetaan seuraavaa kertaa ja kovasti tuli hinku taas treenaamaan ja treenaamaan :) Ja voi vitsit miten paljon tykkäänkään tuosta koirasta!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)